Niin siinä kävi useampi vuosi sitten, 55 vuotiaana ostin thriatlon-tangolla varustetun hybridipyörän rinnalle maantiepyörä. Hyvin äkkiä ruokahalu kasvoi ja sen myötä maantiepyörälenkeistä tuli hallitseva liikkumisen muoto ja hybridi jäi hyöty- ja retkikäyttöön.
Yllättäen se mitä maantiepyöräilyssä eniten epäilin, osottautuikin hyväksi – nimittäin ajoasento. Olin pelännyt, että maantiepyörän ajoasento tekee selän kipeäksi, mutta se on minun kohdalla osoittautunut päivastaiseksi. Ajoasento venyttelee paikkoja ja pienesti jumiva selkä saattaa lenkillä kadota. Muutenkin minun kropalle tuntuu maantiepyörä paremmalta pidemmille matkoille.
Mutta toinen asia meni melkoisesti metsään. Olin nimittäin hybripyörässä käyttänyt erittäin vahvasti pistosuojattuja renkaita ja päätin hankkia sellaiset myös maantiepyörään. Tämä senkin tähden, että ensilenkillä ajoin teräväreunaiseen asfalttimonttuun ja siitä seurasi rengasrikko. Rengasrikosta ei kyllä olisi pelastanut pistosuojaus, vaan oikeat rengaspaineet. Maantiepyörä opetti hyvin nopeasti keskittymään hybripyörää enemmän oikeisiin rengaspaineisiin ja useimmiten lenkille lähtiessä niitä on sitten tullut tarkastettua. Mutta ne pistosuojatut maantiepyörän renkaat – ne olivat karmeat ja viipyivät käytössä vain muutaman sata kilometriä. Maantiepyörän renkaan runko on yleensä joustava ja sellainen rengas käyttäytyy ajossa kivasti, mutta nämä pistosuojatut jäykkärunkoiset renkaat tekivät ikävästi hallaa ajo-ominaisuuksille. Niiden tilalle tuli neljänvuodenajan 28 mm kokoon taittuvat maantierenkaat.
Näillä eväillä sitten olen päässyt harrastuksessa hyvin alkuun. Maantiepyörän myötä lenkit pitenivät hyvin nopeasti ja pyöräilyyn soveliaat tuuliolosuhteet myös tuntuivat laajenevan. Virtaviivaisempi ajoasento ei ole niin tuuliherkkä kuin melko pysty hybridipyörän ajoasento. Toki senkin asento muuttui thriatlon-tangolla huomattavasti virtaviimaisemmaksi.
Miten sitten valitsin ensimmäisen maantiepyöräni? Minä lähdin liikkeelle vaihteiston valinnasta. Päädyin siihen, että ostan Shimano Tiagra vaihteistolla ja jarruilla varustetun pyörän. Tiagrassa on takana kymmenen vaihdetta ja edessä kaksi. Nettitutkimusten mukaan sen jarrut saivat kiitettäviä arvosanoja. Näin jälkikäteen tiedän, että kymmenvaihteinen takapakka on erittäin hyvä. Minulla on nimittäin kakkosmaantiepyöränä ollut käytössä kahdeksalla takavaihteella varustettu pyörä. Kymppivaihteisesta löytyy sujuvasti suurempi tai pienempi vaihde, kun kasivaihteisella välitys tuntuu liian harvalta. Sillä ajaessa kaipaille kymppivaihteista pakkaa.
Ensi alkuun maantiepyörä tuntui hieman levottomalta käsitellä – toki osan levottomuudesta toi ne pistosuojatut renkaat. Kun niistä luovuin, olin jo pyörään tottunut ja meno tuntui hyvin hallittavalta. Aloitin maantiepyöräilyn Turkissa, Izmirissä, jossa liikenne on valtavaa ja tiestössä on monenlaisia ansoja pyöräilijöille. Takaa tulevan liikenteen tarkkaamiseen asensin tankoon pienen peilin, jonka avulla pystyy yllättävän hyvin tarkkaamaan ajaessa liikeneettä sen kummemmin päätä kääntelemättä. Mutta sitten nämä tiestössä olevat vaaratekijät, niihin on vaikea varautua. Monet kerrat olen rukouksissa kiittänyt Jumalaa, kun Hän on varjellut jos jonkinlaiseen häröön tiessä törmätessä. Riittävät rengaspaineet ovat olleet tässä myös varjelemassa matkan tekoa. Kuvan sadevesiränniin kyllä ajoin pimeässä, eikä rengasrikolta voinut välttyä. Varjelus oli matkassa kun en lentänyt tangon yli, vaan pyörä vielä nousi kolosta takaisin tielle. Loppumatka oli talutettava, renkaasta ei ollut enää korjattavaksi.
Mutta kaikenkaikkiaan – maantiepyörän renkaat eivät tunnu olevan kovin alttiit rengasrikoille. Jämäkkä rakenne tekee pistosuojauksen tarpeettomaksi tai sitten rakenne itsessään luo pistosuojauksen kaltaisen pinnan. Ja tiestön häröt on hyvä tarkata ensimmäisellä lenkillä ja sitten jatkossa ne mielessä on hyvä päästellä reilusti menemään.
Sen verran käytettynä ostamaani pyörää on tullut tuunattua, että vaihdoin siihen kuvan satulan. Maantiepyörän satulan pitää olla kova ja pyöräillessä käytetään pehmusteilla varustettuja pyöräilyhousuja. Mutta niiden lisäksi kuvan satulalla saa nostettua mukavuutta huomattavasti. Toki heti alkuun asensin pyörään lukkopolkimet. Olen tykästynyt Shimanon polkimiin, joissa toisella puolella on lukot ja toisella puolella on lukoton poljin. Näin esimerkiksi risteystä, liikennevaloja tai muuta häiriöllistä kohtaa lähestyessä voi napsauttaa lukot auki ja polkea ilman että kengät napsahtavat lukkoon uudelleen kiinni.
Pyöräilykenkiin olen asentanut Shimanon SPD klosseista sen mallin (SM-SH56), jonka saa polkimista irti liki mihin suuntaan tahansa.
Lukkopolkimiin tykästyinkin jo hybridi pyörällä ajaessa. Lukkopolkimet muuttaa POLKEMISEN polkimien pyörittämiseksi. Tämän vaikutus harrastukseen on todella suuri. Lukkopolkimilla polkemisen lisäksi tulee käyttöön polkimen nosto, eli polkeminen lähtee heti kevenemään ja kun pääsee pyörittelyssä eteenpäin, mukaan tulee 360 asteen liikkeet, jotka nostaa taas polkimien pyörittelyn uudelle tasolle. Näin mäen lähestyessä ei vaihdetakkaan pienempää silmään, vaan keskitytään pyörittämään täydellisemmin 360 astetta polkimia ja vauhti yllättäen saattaa kasvaa mäessä.
Viimeisenä, mutta ei ensimmäisenä huomiona: Maantiepyöräily on parhaimmillaan porukassa. Toki jo hybridipyörällä löysin porukkapyöräilyt, mutta kyllä maantiepyörällä on ilo ajella porukassa ja ennenkaikkea toisten peesissä ja lenkin jälkeen istahtaa nauttimaan teetä ja juttelemaan. 55 vuotiaanakin voi päästä maantiepyöräilyn imuun mukaan ja nyt tätä kirjoittaessa takana on jo useampi vuosi ja noin kymmenen tuhatta kilometriä maantiepyörän satulassa. Ja ei tässä vielä kaikki, vaimo seurasi perässä – osti maantiepyörän ja niinpä meillä on yhteisiä lenkkejä takana ja edessä.
Lopuksi linkkivinkki. Joitakin pyörälenkeistäni on taltioitunut kameran linssiin. Niistä voi olla iloa talvisilla sisäpyöräilylenkeillä: https://www.youtube.com/@bwhelmets