Muutama vuosi sitten hautausmaalla silmiini osui hautakivi, joka jäi pyörimään mielessäni. Haudassa lepäsi Toivo Armas. Hän oli syntynyt huhtikuun lopussa 1918. Jäin miettimään, kuinka lapselle oli juuri tuo nimi siunaantunut.

Suomen sisällisota päättyi toukokuun 15 päivä 1918. Lasta oli odotettu sodan keskellä. Oliko isä kaatunut sodassa, sitä hautakivi ei kerro. Sota oli kuitenkin lapsen syntyessään käynyt kaartumaan loppua kohti, kenties kastehetki oli jo rauhan aikaan. Jos näin oli, on saattanut pieni toiveikkuus olla pinnassa kun lasta on kastettu. Ehkä näin sai Toivo Armas nimensä.

Hautakivi ei jättänyt minua rauhaan. Koin, että se oli ikään kuin tarina. Varmasti joku tietää tuon tarinan, mutta itse annoin mielikuvituksen lentää ja kävin järjestelemään sanoja laulun muotoon. Sitä sitten kitaran kanssa tapailin ja hain sopivaa ilmaisua. Lopulta laulu jäi odottamaan valmistumistaan pöytälaatikkoon. Sieltä se sitten nousi mieleeni ja vaati viimeistelyä.

Viimeisteltyäni tekstin, lähestyin sen lauluksi tuottamista SUNO ohjelman kautta. Tekoäly sai hakea minun ohjaamana muotoja laululle. Videoon loin kuvan Copilot ohjelmalla ja YouCut ohjelmalla parsin Armas Toivo kappaleen YouTubea varten kasaan.