Ihmeelinen luonto

Olen muutamia kertoja kuvannut Time-Lapse videoita, joissa kamera ottaa harvakseen kuvia kohteesta ja lopulta kuvista muodostuu video. Meillä Peikonlehti teki uutta lehteä. Ajattelin, että kuvaan lehden aukamisen. Yleensä tuollaiset tapahtumat tapahtuvat melko huomaamattomasti, mutta nyt siitä muodostui kuuden päivän spektaakkeli. Spektaakkelin aikana tuli monet kerrat tiirattua missä mennään ja odottettua, että juuri tuona päivänä kaikki olisi valmista. Kuvausten keskellä tuskaa aiheutti se, että Peikonlehti jatkoi kasvamistaan myös yöllä. En halunnut viritellä kuvausvaloa pieneen asuntoomme häiritsemään nukkumista. Mutta yöaikaan tapahtui huomattavaa edistymistä lehden aukenemisessa – ja tämänkin olisin halunnut saada taltioitua.

Kaiken keskellä ihmettelen kasvin kasvuvoimaa. Kaiken aikaa kasvi kasvoi myös muuten, se ei keskittynyt aukeavaan lehteen, vaan kasvoi monin tavoin muuallakin. Todella ihmeellistä jäädä seuraamaan tätä kaikkea: Miten mullan seassa oleva vesi voi saada aikaan siemenestä tms. kasvaneelle taimelle varsia ja lehtiä. Miten ihmeellisesti lehdet tulevat ensin rullalla ja aukeavat sitten lehdiksi. Aivan käsittämättömän ihmeellistä.

Jumala sanoi: »Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä.» Ja niin tapahtui. 
Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä. 
Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä.
(1. Mooses 1:11-13, Raamattu)

Armas Toivo

Muutama vuosi sitten hautausmaalla silmiini osui hautakivi, joka jäi pyörimään mielessäni. Haudassa lepäsi Toivo Armas. Hän oli syntynyt huhtikuun lopussa 1918. Jäin miettimään, kuinka lapselle oli juuri tuo nimi siunaantunut.

Suomen sisällisota päättyi toukokuun 15 päivä 1918. Lasta oli odotettu sodan keskellä. Oliko isä kaatunut sodassa, sitä hautakivi ei kerro. Sota oli kuitenkin lapsen syntyessään käynyt kaartumaan loppua kohti, kenties kastehetki oli jo rauhan aikaan. Jos näin oli, on saattanut pieni toiveikkuus olla pinnassa kun lasta on kastettu. Ehkä näin sai Toivo Armas nimensä.

Hautakivi ei jättänyt minua rauhaan. Koin, että se oli ikään kuin tarina. Varmasti joku tietää tuon tarinan, mutta itse annoin mielikuvituksen lentää ja kävin järjestelemään sanoja laulun muotoon. Sitä sitten kitaran kanssa tapailin ja hain sopivaa ilmaisua. Lopulta laulu jäi odottamaan valmistumistaan pöytälaatikkoon. Sieltä se sitten nousi mieleeni ja vaati viimeistelyä.

Viimeisteltyäni tekstin, lähestyin sen lauluksi tuottamista SUNO ohjelman kautta. Tekoäly sai hakea minun ohjaamana muotoja laululle. Videoon loin kuvan Copilot ohjelmalla ja YouCut ohjelmalla parsin Armas Toivo kappaleen YouTubea varten kasaan.