Sieväsen Silta – Puolet Petäjäistä

Talvella 2026 mieleni valtasi luovuus. Opin käyttämään muutamaa tekoälyohjelmaa ja niillä olin päätynyt tekemään musiikkia. Tein Kuva Putkiradiossa biisin videon kera. Ajattelin, että teen muutaman biisin videon kera, tarkalleen trilogian. Seuraavana tein Uusi Alku biisin ja sen jälkeen Enkeleitä Matkassa. Tässä vaiheessa minulle tuli sellainen olo, ettei ehkä ole hyvä kaikille biiseille tehdä videokerrontaa. Näin ajatellen julkaisin Enkeleitä matkassa ilman varsinaista videota.

Kun trilogian olin saanut valmiiksi, runosuoni tuntui pulppuavan uusia tekstejä. Niinpä sitten jatkoin biisien tekemistä ja päädyin haastamaan itseni tekemään kokonaisen levyn. Levyssähän on jotain 9, 10 tai 11 kappaletta. Luomisprosessin tuntui kantavan kymmeneen biisiin, jonka jälkeen väänsin hanan kiinni.

Tässä on tämän levyn tarina biisi biisiltä. Käyn biisit läpi kuuntelujärjestyksessä. Tiedän kyllä, että nykyään ei välttämättä kuunnella levyjä järjestyksessä, mutta luomisprosessissa ja tarinan kaaressa järjestys on oltava.

Tässä linkki soittolistaan, jolla voi kuunnella kappaleet levyn järjestyksessä.

Puolet Petäjäistä

Kun kasassa oli jo kuusi laulua, päättelin, että on aika tehdä levyn avausraita. Niinpä sitten kävin kirjoittelemaan sitä. Ensimmäisen sanoituksen tuotin valmiiksi biisiksi asti, mutta en ollut siihen tyytyväinen. Siitä puuttui se jokin, jota biiseihin halusin. Sitten istuin radion ääressä. Eräs kolumnisti kertoi Paavosta, joka laittoi leipään puolet petäjäistä. Oli pula-aika ja niin saatiin jatkettua leipäjauhoja. No, Paavo aikojen parannuttua jatkoi vielä petäjäisellä jatkamista, jotta leivistä pääsisi naapuritkin osalliseksi. Tämä juttu kolahti. Toki olin Paavon tarinaa eläessäni ennenkin kuullut, mutta nyt se tuli voimalla kohti ja laitoin koko laulun sanoituksen uudeksi. Oivalsin, että se jokin, mitä halusin lauluihin saada, oli juuri Puolet Petäjäistä. Niinpä sitten syntyi avausraita ja se antoi koko levylle nimen. Alkuperäisestä versiosta ei jäänyt sanaakaan jäljelle siihen.

Luokkaretkellä

Avausraidan jälkeen koin, ettei minulla ollut toiseksi raidaksi sopivaa kappaletta. Kun ensimmäinen biisi iskee kovaa, ei voinut tiputtaa suoraan Iltalaulu kappaleeseen, joka oli jo tehtynä ja seuraavana levyn kokonaisuudessa. Tämän lisäksi olin tehnyt koeluontoisena ensiteoksena punk henkisen Voiman Antoi biisin aiemmin. Tämä ei kuulu Sieväsen Sillalle, mutta halusin kajota siinä raapaistuihin tapahtumiin. Niinpä kävin tekemään Luokkaretki biisiä. Yhtenä aamuna herätessä oli mielessä, miten sen sanoitus voisi pääpiirteissä mennä. Jos oikein muista, hipsin aikaisin koneen ääreen ja työstin sanoituksen valmiiksi. Muistan, että oli kiusaus laittaa liikaa yksityiskohtia tarinaan. Mutta oivalsin, että pitää vetää mutkia suoraksi, eikä uuvuttaa kuulijaa ylimääräisiin yksityiskohtiin. Kaiken keskellä oli suunnaton kiitollisuus kaikesta ja annoin sen purkautua sanoitukseen.

Iltalaulu

Tämä on itselle yksi lempilapsista levyllä. Sen tekoprosessin keskellä elin kaukaisessa maassa ja oli järjesteltävä sieltä muutto lähemmäksi Suomea. Stressiä pukkasi monella tavalla. Elettiin pääsiäisen alusaikaa. Pääsiäistä edeltää paaston aika. Luterilaisittain paasto on hyvin monimuotoinen. Vaimoni kanssa todettiin, että nyt koetetaan paastota murehtimisesta. Vaikeatahan se oli, kun oli isot pyörät liikkeellä. Miettiessä Iltalaulu-nimeä kantavaa kappaletta, minulle tuli monia ideoita mieleen, mistä kappaleen tekisin. Hämmentävää on se, että kun aloin tekemään sitä, ajatukseni ajautuivat aivan toisaalle. Mutta vaikka esityöstä ei jäänyt jälkeä kappaleeseen, luulen, että ilman sitä en olisi päätynyt tällaiseen sanotukseen. Biisin ensimmäisestä versiosta puuttui ”Puolet Petäjäistä”, eli viimeinen säkeistö. Se odottikin jonkin aikaa aikaansa, sillä en ensin aivan ymmärtänyt tarinaa, jonka kirjoitin. Sitten välähti mistä on kyse ja viimeinen säkeistö putkahti maailmaan. Monta kertaa tätä tuli illalla kuunneltua ja kannustettua itseään paastoamaan murehtimisesta. Ehdoton suosikki levyllä.

Opettajan Tarina

Tämä tarina oli alusta saakka mielessä. Tein useita lauluja ajatellen, että tähän pitää tarttua. Jostakin syystä se lykkääntyi muiden biibien työntämänä. Valitettavasti en muista opettajan nimeä, enkä nyt ole pystynyt mistään sitä kaivelemaan. Tarina todellakin kosketti. Muutenkin opettaja tuntuu jättäneen hyvän jäljen elämään. Hän tarinansa sijoittui kohtaamiseen Marjomaa nimisessä kaupassa. Muistan kun paljon myöhemmin istuin sen rappusilla Viisas Sydän kappaleen ystävän kanssa. Joimme Schweppes limsaa ja söimme Mustafa nimistä jäätelöä. Noina hetkinä muistin, että opettajan kohtalokas kohtaaminen oli tapahtunut juuri kaupassa, jonka edessä istuimme.

Viisas Sydän

Tämän biisin tekstin syntyprosessi on hieman kadonnut mielestä. Sen kuitenkin tein, kun trilogian valmiiksi saatuani päätin jatkaa biisien tekemistä. Mutta sen verran muisti pelaa, että varsinainen tarina on ollut mielessä ja elämässä pitkään. Kertosäkeen kanssa painiskelin kuitenkin jonkin verran. Se ei meinannut millään asettua uomiinsa. Liika tarkkuus ilmaisuissa tuntui tunkevan luovuuden tielle. Lopulta se loksahti kohdalleen ja siihen sisältyy yksi levyn rakkaimmista virkkeistä tai laineista, miten niitä nyt sitten sanotaan: ”Joskus sitä kaatuu, eikä nouse enää”.

Enkeleitä Matkassa

Tämä syntyi luomisprosessissa kolmantena, siis trilogia ajatuksen täydellistäjänä. Sanoitusta joutui hieromaan jonkin aikaa, jotta se loksahti kohdalleen ja se kannatti. Lähdettiin paluumatkalle Pylkönmäeltä, jota sillä seudulla kutsuimme siihen aikaan ulkomaaksi. Paluumatkalla koukkasimme Kuoppalan hiekkatielle. Auriko paistoi ja meidän oli hyvä tehdä matkaa. Monilla on varmaan omat Enkeleitä Matkassa kokemukset – eivätkä ne rajoitu lapsuuteen ja nuoruuteen. Tämän biisin myötä tajusin, että tälle esittävälle yhtyeelle on keksittävä nimi. Biisin video myös mukailee yhtyeen nimeä.

Uusi Alku

Tämä on toinen kappale, joka levylle tein. Lähtökohtana oli tehdä videokuvitettu biisi, kuten Kuva Putkiradiossa – jonka tein video mielessä. Vaikea on tietää, miten kukin millaisenkin tarinan kokee. Halusin mennä tässä pintaa syvemmällä. Meillä jokaisella on monenlaisia töppäyksiä elämässä. Itsellänikin olisi ollut valinnan varaa tämän biisin sanoituksiin. Mutta kun alussa olin tekemässä trilogiaa, jossa ensimmäinen tarina oli lapsuudesta, toinen oli luonnollista tehdä rippikouluiästä. Sanoituksen lisäksi nautin suuresti myös videon luomisprosessista. Saattoi olla, että sitä luodessa aika unohtui ja yö ehti jo laskeutua.

Kuva Putkiradiossa

Tämä on Sieväsen Sillan ensimmäinen biisi. Tai ei yhtyeellä silloin ollut vielä nimeä. Lähdin tekemään videokuvitettua sanoitusta. Tarina tuli itse oikeutettuna mieleen. Tuo putkiradio on edelleen tallessa, tarkastin sitä sen säilytyspaikasta – valitettavasti viimeisen muuton vaiheissa kuva oli kadonnut. Muistelen, että laitoin sen talteen, ettei se katoaisi muutossa. Mutta silti se on nyt kadoksissa. Tarinaa hioessa oli ohitettava se tosiseikka, että putkiradio oli jo tarinan ajankohtaan jäänyt kuuntelulaitteena kasettimankan jalkoihin. Se kyllä oli siinä hyllyssä meitä katselemassa, mutta meidän sormemme olivat kasettimankan PLAY ja REC painikkeilla valmiina nuorten sävellahjan aikaan. Tästä biisistä koko Sieväsen Silta sai alkunsa.

Kantavaa Maata

Olin tehnyt levyn aloitusraidan ja toisenkin. Oli aika alkaa rakentaa kokonaisuudelle loppua. Totesin biisijärjestystä pohtiessa, että levyn loppuun tarvitsen kaksi biisiä, muuten se kaartuu liian nopeasti loppuun. Tarina biisin takana oli odottanut tarttumista. Ensin lähdin vaivaamaan sitä toisella lailla, mutta ymmärsin pian, että pitää vetää jälleen mutkia suoriksi ja antaa palaa. Niinpä sanoin hyvästit rakkaille nyansseille tarinassa ja kirjoitin Kantavaa Maata kappaleen. Alun perin sen työnimi oli toisenlainen, mutta niin on ollut monen muunkin kappaleen. Yksi näkökulma biisin tekemiseen oli se, että tällä biisillä noustaan kohti levyn varsinaista loppuhuipentumaa. Siksi halusin käsitellä vakavaa aihetta iloisen reippaasti.

Kiitos Ja Ylistys

No niin. Oli käytävä tekemään viimeistä biisiä. Levyn tarinoissa oli rakkaita yksityiskohtia ja sen tekoprosessista nousseen kiitollisuuden halusin näkyä ja kuulua niiden lisäksi biisissä. Kerran päätin lähteä ulkomaisen bändin konserttiin ihan siitä syystä, etten ollut suurien starojen konsertissa käynyt. Keikka oli hyvä ja teki vaikutuksen – vaikken yhtyettä ollut ennen kuunnellut. Viimeisenä he vetivät biisin, joka kasvoi ja kasvoi loppua kohti. Koko halli ymmärsi, ettei tämän biisin jälkeen enää soiteta mitään. Bändi pisti kaiken likoon ja kun se sitten päättyi, oli selvää, että keikka oli tässä. Niinpä koetin toistaa tämän Kiitos Ja Ylistys biisiä tehdessä. Mielestäni sen äärellä kyllä ymmärtää, että tähän levy päättyy. Tarinat on kerrottu ja levy sulkeutuu. Kiitos ja Ylistys!

*) Toteutuksesta vielä lopuksi muutama selventävä sana. Laulujen sanoitukset ovat 100% itseni tekemiä, niihin en ole käyttänyt tekoälyohjelmia. Musiikillinen ilmaisu on luotu SUNO ohjelmalla ja videoiden videopätkät on luotu GROK ohjelmalla. Itse videoiden kokoamisen olen tehnyt YouCut videoeditorilla. Levyn loin talvella 2026.