Aihearkisto: Blogikirjoitus

Kun tietää mihin on menossa, on vaikeampi pysähtyä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kun aamulla avasin Twitterin, siellä viserrettiin ajatusta, että sellainen joka tietä mitä on tekemässä, ei kovin helposti jätä sitä kesken. Luin myös Raamatusta Nehemian kirjaa, siinä sattui olemaan kertomusta samankaltaisesta asiasta. Nehemia jälleenrakensi Jerusalemin muureja aikoinaan ja hänen vastustajansa yrittivät kavaluudella saada Nehemian keskeyttämään työnsä. Olen kerran piirtänyt tästä kuvan.

Dia3Nehemiaa houkuteltiin pysähtymään, piiloutumaan ja sitten häntä houkuteltiin toisaalle. Tämä löytyy Nehemian kirjan  kuudennesta luvusta.

Monin tavoi meidän kutsumustamme koetellaan, milloin luopumaan siitä tai sitten kulkeutumaan siinä sivuun, puuhailemaan jotakin muuta. Opetin Raamattuavain ohjelmassa opetussarjan Elämä paineessa. Tuon opetussarjan neljännessä, torstain opetuksessa minulla oli edessä tämä Nehemian työn kaaviokuva.

Mietin kun luin tänään Nehemian kertomusta vastustajien hyökkäyksistä sitä, että tämän kertomuksen äärelle on hyvä palata aika ajoin. Vihollinen on väsymätön näissä asioissa, kun saamme voiton hänestä, hän lepää ja palaa uudelleen. Jos satumme seuraavalla kerralla olemaan levon tarpeessä, saatamme suostua hänen houkutteluunsa.

Olin kuulemassa Jordanian ja Pyhän Maan kirkon piispaa Munib Younan’ia. Hän kertoi saarnasa yhteydessä syyrialaisen kertomuksen munkin ja paholaisen taistelusta yhdestä kylästä. Munkki tahtoi viedä evankeliumia kylään, joka oli vielä paholaisen pauloissa. Voitokkaana ja vahvana munkki taisteli kylästä paholaisen kanssa. Lopulta he tekivät sopimuksen, munkki sai toimia kylässä julistamassa sanaa, mutta paholainen hoiti ruokapuolen. Paholainen lähetti keittoa ja kananpojan joka päivä ruuaksi. Ajan saatossa keitto laimeni ja kananpojat pieneni. Munkki suuttui ja ryhtyi riitelemään paholaisen kanssa keitosta ja hävisi paholaiselle. Munkki ihmetteli minne hänen voittonsa oli hävinny, miksi hän nyt hävisi paholaiselle, kun aiemmin oli tämän voittanut. Paholainen selitti: Ensimmäisellä kerralla voitit kun tulit suuren uskosi kanssa tänne, nyt tulit oman vatsasi tähden, olit kiinnostunut vain omista asioistasi.

Paholainen oli saanut johdatettua munkin sivuraiteille, syrjään kutsumuksestaan.

Missä Jumala oli kun tämä tapahtui?

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Selailin kiintolevylleni tallentamia kuvia. Yksi kuva sai minut pysähtymään – kuva uppoavasta Titanic laivasta. Muistan sen piirtäneeni, mutta en muista millaisen opetuksen yhteydessä kuvaa olen käyttänyt, vai onko se jäänyt käyttämättä kokonaan. Kuvan viesti on kuitenkin selvä – Jumala oli vieressä, lähellä, kun kaikki tapahtui.

titanic

Tämä näkökulma voi tuntua pahalta, tai sitten se tuo lohtua. Jos näkee asian niin, että meille jokaiselle on annettu aikamme, niin silloin kuva lohduttaa edellyttäen, että tuntee Jumalan rakkauden ja sen että Hän varmasti elää nuo hetket kanssamme.

Kuinka voi esittää tälläisiä väitteitä? Mitkä ovat perustelut kaikelle?

Perustelut on siinä käsityksessä, mikä nousee Jumalasta Raamatun tekstien kautta. Vain Raamatun tekstien äärellä voi löytää Jumalan todellisen olemuksen. Ilman Raamattua ei Jumalaa voi tuntea.

Tein aikoinani Junioriavain opetuksen Psalmin kolme jakeesta kuusi.

”Minä menen levolle ja nukahdan, sitten herään taas aamuun. Koko yön Herra suojelee minua.”  Ps. 3:6

Muistan kun opetusta kirjoitin, tiedostin etten voi mitenkään tietää millaiseen maailmaan opetus tulee kun se radiosta lähetetään. Niinpä sitten kävi, että kyseisenä lauantaina aamukahvilla kuulin radiosta opetuksen avonainen sanomalehti edessä – lehdessä kerrottiin perhetragediasta, jossa oli mukana myös lapsia.

Kuuntele opetus tästä: Junioriavain Ps. 3:6, ”Minä menen levolle…”

Kerrotaan, että Titanicin upotessa laivan orkesteri soitti virttä ”Käyn kohti sinua, oi Herrani”. (Wikipedia lisää huomautuksen että usein väitetään, että näin oli.). Jos virsi kaikui laivan upotessa, niin sen sanoja katsellessa tulee mieleen, että Jumala todellaikin oli tuolloin lähellä.

Virsi 396, Käyn kohti sinua, oi Herrani

1.
Käyn kohti sinua,
oi Herrani,
tietäni viitoittaa
pyhä ristisi.
Virteni matkalla
soi täynnä toivoa.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.

2.
Kun päivä pilvinen
tien pimentää,
kun synkkä, raskas yö
usein yllättää,
niin katseen kaipaavan
taivaalle kohotan.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.

3.
Suo, että näkisin
tien taivaaseen,
vaikka se peittyisi
vaivaan, murheeseen.
Lohduta sanalla,
uskoa vahvista.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.

4.
Kun taival päättynyt
on päällä maan,
käyn luokse Jeesuksen
riemuun ihanaan.
Ei tuska yltää voi,
kirkkaana laulu soi.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.

Sarah Adamsin virren (1841, suom. Rauhansäveliä 1894, Aune Krohn 1912) pohjalta Niilo Rauhala virsikirjaan 1986.

Mihin usko tarttuu?

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kun valmistauduin viime sunnuntain Jeesus usko osuuteeni (opetin Kansanlähetyksen Sanan ja Yhteyden illassa aiheesta 1.2.2015 Kuopion Neulämäen kirkossa.) koin tarvetta piirtää kuvan siitä mihin usko tarttuu. Valmistelin myös kuvaan liittyvää selitystä, mutta säästin kokoontuneen seurakunnan siltä. Tässä bloggauksessa on sitten tuo selitys. Bloggaus on myös jatkoa edelliseen Läheisyys on hieno asia bloggaukseen.

Jeesus_näyttäytyy

Meistä monikaan ei pysty todistamaan toiselle Raamatun syntyä ja Jumalallista alkuperää, mutta se joka käy Raamattuun sisälle ja ottaa vastaan sen sanoman, niin tällainen ihminen vakuuttuu Raamatusta ja sen Jumalallisesta olemuksesta.

Tämä vakuuttuminen tapahtuu Jumalan vaikutuksesta Raamatun sanan äärellä: ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.” Room. 10:17.

Ihmisen sydämessä syntyy luottamus näihin sanoihin, tämä on uskoa. Raamatun sana synnyttää tämän luottamuksen. Jumala lahjoittaa uskon ihmisen kääntyessä Jumalan teon, evankeliumin puoleen. Aksel Valen-Sendstrad, Kristillinen Dogmatiikka kirjassa kertoo tästä seuraavasti pohtiessaan Jumalan sanan kykyä luoda tyhjästä jotakin:

”Esimerkiksi uudestisyntymisen ajatellaan selvästi olevan uutta luomista tyhjästä, koska ihmisellä ei itsessään ole mitään hengellistä kipinää eikä elämää, ei kaipausta totuuden Jumalan puoleen eikä tietoa hänestä ja Jumalan siksi täytyy itse luovalla sanallaan kutsua esiin se elämä, jota ei ennakolta ole olemassa. Hän tekee mahdottoman mahdolliseksi.” s. 169.

Vaikeata tekstiä, mutta tiivistettynä: ihminen on langennut syntiin niin totaalisesti, ettei voi siitä nousta. Jumala kuitenkin on voimallinen nostamaan ja synnyttämään uudestisyntymiseen. Tämä tapahtuu Jumalan sanan kautta.

Kuvassa Pyhä Henki kirkastaa Raamatun lukijan eteen Jeesuksen. Tuossa näyttäytymisessä usko syntyy ja tarttuu Jeesukseen – elävään Jumalaan. On siis ensiarvoisen tärkeää johdattaa etsivä kuvanmukaiseen kohtaamiseen Raamatun sanan äärellä, näin usko Jeesukseen voi syntyä ja päämäärätön uskonnollinen etsintä vaihtua elävän Jumalan tuntemiseen.

Linkkivinkki: Juuret opetussarja Raamattuavain ohjelmassa 2013 (Huom. kuuntele vanhin ensin, eli 27.5.2013 Juuret. Jumala, universumi, onnetar tai ”mikä lie”) Opetukset ovat n. 7 minuuttia jokainen.

Juuret_avaimissa

 

Läheisyys on hieno asia

Julkaistu , kirjoittanut
2

Ensimmäinen bloggaus kotisivujen alla. Tämän bloggauksen myötä päättyynee kirjoittaminen Elämästä, kuolemasta, rakkaudesta ja vapaudesta blogiini bloggeriin. Blogi jää olemaan – monia artikkeleja sieltä luetaan edelleen ja monin tavoin uskon ettei sen tuottaminen ole ollut turhaa.

WP_20150130_10_57_00_Pro_netti

Olen valmistellut 1.2.2015 Kuopion Neulamäen kirkossa olevaa Sanan ja Yhteyden illan opetusosuuttani. Aina ei kaikki mene niin kuin ajattelemme. Raamattu opastaa sanomaan ”Jos Herra tahtoo, niin me elämme ja teemme sitä ja sitä.” Jaak. 4:15. Minun oli tarkoitus olla samalla aiheella puhumassa 25.1. Iisalmessa, mutta tulin kipeäksi enkä voinut palvella tehtävässä. Enpä siinä mitään muuta voinut kuin sairastaa, kuten jokainen meistä kun sairaus sattuu kohdalle.

”Jeesus usko” on aihe johon olen halunnut perehtyä. Tuo aihe on ollut kaverinani pitkään. Kerran eräs lähetystöntekijä esitti väitteen, että uskonnollisuus ei johda uskoon. Tämä lyhyt toteamus generoitui kuvaksi mielessäni. Nyt kun aihe on jälleen ajakohtaisena itselleni, piirsin kuvan uudelleen ajatuksen sisäistämiseksi. Uskonnollisuuden ja Jeesus uskon ero on valtava. Eroa pohtiessa ymmärtää, että Paavali Raamatussa toteaa uskomme hullutukseksi:

”Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.” 1. Kor. 1:21-24

Usko_Jeesukseen-UskonnollisuusUskonnollisuudessa voi olla kyseessä monenlaisesta, Jeesus uskossa on kyse Jeesuksesta. Yksipuolisesti ajateltuna uskonnollisuudessa ollaan omien tarpeiden ja odotusten ääressä ja Jeesus uskossa ollaan taas elävän Jumalan kanssa tekemisissä.

Mietin, mistä näitä kuvia tulee? Viivoista ja väreistä – asioista ja niiden suhteista. Jeesus uskossa kanssamme on elävä Jumala, jonka seurassa uskomme saa viivoja ja värejä, ymmärryksemme kasvaa ja näemme paremmin – emme ajaudu kauemmaksi kaikkeen sekamelskaan, vaan pääsemme läheisyyteen.

Jälkikirjoitus:

Nyt on uusi blogi kirjoitettu olemaan. Aika näyttää millaiset siivet blogi saa. Ajassamme tavoitellaan suurta, viraalista räjähdystä. Kuitenkin on niin, että suuri huomio haihtuu yhtä nopeasti kuin tuleekin. Huomio vaatii aina uutta uhria tyytyäkseen. Ehkä en voi saavuttaa mitään suurta, mutta haluan vaikuttaa – siksi bloggaan.