Aina ei ole kivaa

Viikonloppuna olin tutussa vastuutehtävässä. Olen suuresti nauttinut näistä hetkistä, näen palvelun tärkeänä ja saan siitä positiivista palautetta. Nyt kuitenkin lopputulos oli, että ajattelin “tämä voisi olla nyt tässä” – eli että tästä vastuusta voisi jäädä pois.

On hyödyllistä mitettiä aina mikä on tärkeää ja mikä ei niin tärkeää – missä minua tarvitaan ja missä en ole välttämätön. Mutta tämän kaiken keskellä on hyvä tiedostaa, että aina ei ole kivaa, vaikka tärkeän asian eteen näkee vaivaa.

Hengellinen sodankäynti on totta. Kun olin tuossa hengellisessä vastuutehtävässä, niin toki sielunvihollinen, joka vastustaa kaikkea hengellistä työtä nousee ja tulee kohti. Enhän minä voi kuvitella että voisin säästyä hänen hyökkäyksiltään – varsinkin väsyneenä kaiken vaivannäön jälkeen.

Toisinaan voimme harhautua näiden hyökkäysten keskellä (tuli ne millä tavalla hyvänsä) ajattelemaan, että tämä ei nyt ole minun paikkani. Tällä bloggauksella haluan haastaa sinua muistamaan, että sielunvihollinen haluaa hiljentää meidän, hän haluaa meidät pois sieltä missä Jumalan sanaa tarvitaan ja kaivataan. On hyvä olla viisas kun käy pohtimaan tuntemuksiaan ja tekemisiään – aina ei ole kivaa, vaikka tekee juuri sitä mitä tuleekin tehdä.