Toteutin pitkään kyteneen kaipuuni olla aamusta kuvaamassa. Alunperin ajattelin olla liikkeellä heti auringon noustua, mutta nyt starttasin vasta kuudelta. Ehkä seuraavalla kerralla lähden riittävän ajoissa ja saan nousevan auringon tuomaa tunnelmaa kuviin.

Aloitin kuvaamisen Kuopion Saaristokadun Pölhön saaren luota. Kuvasin siitepölyä vedessä, pientä männyntaimea ja sitten nämä sorsat. Vastaavia kuvia on varmasti otettu paljon, mutta tämä on aivan pyörätien vierestä, josta päivittäin ajaa sadat, ellei tuhannet pyöräilijät ohi. Kuvatessa ehkä kymmenen ohitti paikan.

Pölhön luota jatkoin poispäin kaupungista kohtaan, jossa tämä linutpariskunta pesii vuodesta toiseen. Muutamana viimevuonna pesintä ei tuottanut tulosta. Tänävuonna pesän paikka oli vaihtunut kauemmaksi pyörätiestä. Kallaveden vesi on niin korkealla, ettei entiseen paikkaan voinut pesää tehdä. Toivon että nyt onnistaa ja jälkikasvua syntyy. Oli ilo huomata heidän palanneen, monet kerrat pyöräilin paikan ohi odottaen  näkeväni linnut pesänteossa.

Puun lehdet ovat aina mielenkiintoisia, myös suoraan alhaalta katsottuna. Kuvasin muitakin kasveja, mutta niistä kuvista yksikään ei yltänyt esilletuotavaksi.

Päätin kuvata pysähdyspaikan, jossa Saaristokadun jäätelökioski sijaitsee. Reilun tovin hain kuvakulmaa, joka toisi kuvaan jotakin. Löysin kuvakulman, mutta aamu oli jo niin pitkällä, etten ole tyytyväinen valoon. Aiemmin olisi saanut kenties kellerystä tien heijastukseen ja se olisi nostanut kuvaa,  myös pieni alivaloitus olisi ollut paikallaan. Ehkä palaan joskus uudelleen tähän kuvakulmaan.

Siltojen jälkeen kiinnitin huomiota uusien talojen pihoihin syntyneisiin auringon heijastuksiin. Haeskelin kuvaa, joka taltioisi tunnelman parhaiten. Aurinko on vielä riittävän alhaalla ja heittää seiniin varjoja. Kuinka kiva onkaan tässä valossa kävellä postilaatikolle ja selailla kävellessään sanomalehteä.

Viimeinen kohde kuvaretkellä oli tämä liikenneympyrässä oleva kalanruototaideteos. Monet kerrat olen sitä kuvannut – tämä on Saaristokadun taideteoksista minun suosikkini. Nyt hain ja hain kuvakulmaa mikä teksi teokselle oikeutta. Lopulta, viimeisimpinä kuvina otin tämän. Olen todella tyytyväinen kuvaan, nappasin vihdoin sen!

Nousin pyörän selkään ja ajoin kotia. Kerran sorruin vielä kaivamaan kameran esiin, mutten saanut mitään järkevää aikaan. Aamukahvin jälkeen päätin osallistua Valkeisenlammella järjestettävään hyväntekeväisyysjuoksuun. Lämmitellessä lähtöviivalla aktiivisuusmittari täräytti 100 prosentin tervehdyksensä ja sitten juostiin.