Kasvua, kiitos

Olin nuori, olimme pyöräretkellä. Poljimme neljän, viiden polkijan letkassa vaihtaen välillä vetovastuuta. Taisin olla joukon nuorin ja kokemattomin, joten minua ei ollut keulille laitettu. Matkaa ollessa enää jäljellä parikymmentä kilometriä, kyllästyin letkan hitaaseen edistymiseen. Päätin laittaa vauhtia ja suuntasin keulille. Siihen asettuessani, huomasin ilmanvastuksen nujertavan vauhtini ja ei mennyt kauaakaan, kun ymmärsin, etten saa meitä kulkemaan lujempaa, ennemminkin vauhtimme hyytyy entisestään. Luovutin ja palasin letkaan.

Muisto on matkannut mukanani. Ymmärsin, että keulilla joutuu tekemään enemmän töitä, ilmanvastus on aivan eri siellä, kun muiden perässä ajaessa. Perässä on helppo huutaa vauhtia lisää.

Hyvät oivallukset kestävät aikaa. Toisinaan ne eivät kanna läpi elämän muuttumattomina: tulee vastaan uusia tilanteita, jotka laajentavat oivallusta. Kukaan ei voi olla koko elämäänsä perässä kulkija. Kasvamme eläessämme. On mahdotonta pysyä nuorena ja kokemattomana koko elämää.

Raamatussa meitä kehotetaan olla ajattelematta itsestämme liikoja:

”Älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut.” Room. 12:3

Nämä sanat eivät edusta pysähtynyttä maailmaa. Kaikki kulkee eteenpäin ja sanoihin on palattava yhä uudestaan ja uudestaan uusissa tilanteissa. Joskus voi olla niin, ettei ajattele itsestään liikaa, jos näkee että on mentävä keulille halkomaan ilmaa auttaen muita jaksamaan – sellaista elämä on, kasvua.

*Kirjoitus on osa vuoden 2019 teemakirjoitussarjaa, muut teeman kirjoitukset voit lukea kilauttamalla tätä

144 kilometriä

Kuuntele bloggaus:

2015-07-18-3256

Tarkka kilometrilukema

Kesälomalla sain päähäni polkea pyörällä 180 kilometrin matkan kotiseudulleni. Tahdoin tehdä matkan yhden päivän aikana ja 12 tunnin sisällä, joten lyhensin polkemista menemällä osan matkasta junalla. Pohjakilometrejä ei paljoa polkemiseen ollut, reilut kaksisataa kilometriä. Pyöränä reilut kymmenvuotta vanha seitsemänvaihteinen peruspyörä, jossa nousukahvat ja triatlon tanko.

2015-07-14-3183_netti

Peruspyörä reppuineen

Matka alkoi mukavasti, pyöräilin junalle ja suuntasin päivän polkemiseen. Matka taittui polkiessa, välillä syöden, välillä muuten vaan taukoa pidellen. Alkumatkasta tauolla luin katkelmia Raamatusta ja poljin rukoillen. Yhdellä pysähdyspisteellä sain rukoilla Jumalan siunausta ja läsnäoloa paikallisen miehen elämään. Loppumatkasta väsymys vei enemmän huomiota ja on vaikea musistaa mitä loppujen lopuksi ajatteli pyöräillessä – vai ajatteliko mitään. Ehkä yksi ajatus oli sadan kilometrin kohdalle suunniteltu jäätelötauko.

2015-07-14-3189

Jäätelö 100 kilometrin pysähdyksellä

Sadan kilometrin jälkeen äkkinäisen pyöräily joutui koetukselle. Paikallisen kuntoilijan kanssa pätkänmatkaa yhdessä jutellen pyöräiltyä tajusi voimien ovan lopussa – hetkellinen vauhdin nostaminen söi viimeisetkin voimat. Oli pakko jättäytyä toisen matkastaan ja koettaa sinnitellä eteenpäin. Venyttelypysähdysten jälkeen jaksoi taas polkea, mutta voimat hiipuivat uudelleen nopeasti. Vauhti hiipui, 15 kilometriä tunnissa oli jo huippulukemia.

Lopussa, viimeisen venyttelytuokion jälkeen tapahtui kuitenkin jotain erikoista. Maisemien muuttuessa tutuiksi ja kotimäen siintäessä järven toisella puolella vauhti nousi kevyesti kolmeenkymppiin, eikä viimeisen mäenkään kipuaminen tuottanut minkäänlaista tuskaa. Yllättävän voimaantumisen keskellä mieleen nousi Jeesuksen sanat Luukkaan evankeliumista. Jeesus puhuu merkeistä, jotka edeltävät Hänen toista tulemustaan. Jeesus sanoo näiden merkkien esittelyn yhteydessä “Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” Luuk. 21:28.

Seuraavana yönä oli hieno usva

Seuraavana yönä oli hieno usva

Mielenkiintoista, että järjetön pyöräilytempaus muodostui vahvaksi hengelliseksi kokemukseksi. Viimeiset voimat tielle polkenut voimaantui maalin alkaessa siintää horisontissa. Kokemattomalle tämä pitkänmatkan opetus on merkittävä muistutus – väsynyt voi voimaantua kun maali kohoaa näköpiirissä – on vain tunnettava, tunnistettava maalin lähestyminen – tällä kertaa maalina oli valmiiksi lämmitetty sauna ja iltapala, kerran Jeesuksen palattua se on Taivaan autuus koko kirkkaudessaan.

 

Syvät signaalit

Kuuntele bloggaus:

Aamun hetket ovat kirkkaita. Jos aamulla viettää vapaata aikaa ennen päivän töihin hyökkäämistä saattaa voimaantua monin tavoin. Voi tietysti olla, ettei näin ole kaikkien kohdalla, itse olen aamuihmisiä – en tiedä voiko iltaihminen voimaantua aamuvarhaisella.

Aamulla kuitenkin mieli on avoin ja päivän taakasta vielä vapaa. Levännyt mieli työstää rohkeasti ja luovasti kaikkea vastaantulevaa. Itse olen kokenut Raamatun luvun, liikunnan ja kiireettömän lehden selailun aamuisin antavan hyviä eväitä päivään. Hienoa on myös, jos pääsee vaihtamaan aamun ajatuksia toisen kanssa.

Tänään rauhaisat aamun hetket kirvoittivat mieleen Juhannusmuiston yhdeksänkymmenluvulta. Tapasin Juhannuksen alla kirjastossa erään harrastustuttavan. Siis henkilön, jonka kanssa harrastusten kautta olin tekemisissä, mutten sen syvemmin tuntenut häntä. Tälläisiä tuttuja meillä jokaisella on. Kirjaston hyllyjen välissä hän kertoi etsivänsä luettavaa, hän kertoi valvoneensa paljon ja tarvitsevansa siihen avuksi rauhoittavaa lukemista. Kerron kohta hänestä lisää.

Kerron henkilöstä, joka teki illan hetkinä asemaansa nähden outoja asioita. Kesken noiden toimien kohtasimme. Kohtaaminen päätyi hänen hiljaisuuteensa. Katselin häntä ja jotenkin koin ison miehen olevan jollakin tavoin aivan eksyksissä, hukassa. Kerron kohta myös hänestä lisää.

Pidän pyöräilystä, kerran poikkesin tutuilta reiteiltä pyöräilemään mutkaiselle maantielle. Vastaan tuli onnettomuuspaikka. Joku oli ajanut mutkassa ulos ja auto oli puuta vasten. Kolaripaikalla tapasin henkilön, jonka tunsin muutaman vuoden takaa – en kuitenkaan kovin hyvin, ja tämän lisäksi opiskelumme olivat vieneet meidät eri suuntiin asumaan. Tapasin kuitenkin hänet tuolla kolaripaikalla ja tuossa kohtaamisessa kiinnitin huomioni hänen jotenkin yli menevään kiinnostukseen onnettomuudesta. Koin että siinä oli hänelle jotain enemmän kuin jonkun ajama kolari. No arvaatkin varmaan – kerron kohta hänestä lisää.

Syviä signaaleja. Näitä me toisinaan vastaanotamme, mutta monesti ne eivät tavoita tajuntaamme – menemme kuin napit korvilla ohi ja päivä haihduttaa ne mennessään.

Kerron vielä yhdestä kohtaamisesta, se saa lähteä avaamaan edellä kertomiani.

Kerran käytäväkeskustelussa vastaantulevan henkilön kanssa pikaisesti käydyssä sananvaihdossa toinen kysyi: “Oletko koskaan ajatellut tappaa itsesi?”. Sanomattakin on selvää, että tuo kysymys, joka tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta sai oudon huumorin leiman ja ohimenevä hetki rullasi pikavauhtia kysymyksen ohi tarttumatta siihen.

Nyt on aika kertoa kertomistani henkilöistä lisää. Varmaan tiedätkin jo mitä tuleman pitää. Olisi hienoa jos voisin kertoa jotakin ylevää, nostattavaa. Näin kuitenkaan en voi tehdä, kuten en voi enää näiden henkilöiden kanssa jatkaa kanssakäymistä – he ovat menneet, itse.

Pohdin kuitenkin näitä syviä signaaleja – jokainen lähettää niitä, joko tiedostaen tai tiedostamattaan. Ne on tarkoitettu vastaanotettavaksi, ne voivat joskus olla jopa viimeisiä avunpyyntöjä. Ihminen voi mennä niin solmuun, että ei enää kestä – vaikka levon ja toisten auttamana voisi jatkaa yhä matkaa kohti nousevaa aamua.

Rukoilen: Herra avaa silmämme näkemään ja korvamme kuulemaan. Herra auta jokaista, jonka sisällä kaikuu avunpyyntö, joka ei pääse ulos. Amen.

Linkki: Raamattuavain Extran haastattelu – Miten kohdata itsemurhat?

 

 

Vierivä kivi ei sammaloidu

Kuuntele bloggaus:

Tyttäreni toi Englannista tullessaan mukanaan hienon kyltin. Kyltissä on polkupyörän kuva ja teksti: “Elämä on kuin ajaisi pyörällä, pysyäkseen pystyssä on oltava liikkeellä.”. Tämä sama on sanottu omalla tavalla tutummalla sanonnalla “Vierivä kivi ei sammaloidu”.

Tälläiset sanonnat liikuttavat tai niihin yhtyvät ne jotka ovat liikkumisen tavalla tai toisella löytäneet.

Nyt mielessäni kuitenkin on aivan toisenlainen “liikunta”. Hengellinen elämä ja sen ulospäin suuntautuminen. Itse olen huomannut kuinka paljon sitä onkaan saajan paikalla kun lähtee uskonsa kanssa “ulkoilemaan”. Ulospäin suuntautuminen vaihtaa happea keuhkoihin, virkistää. Tarkemmin kun ajattelee, tämä pätee kaikkeen, kaikenlainen uloshengitys tekee hyvää.

Hengitämme sisään ja ulos. Jos koettaa olla hengittämättä ulos, se ei onnistu oikein hyvin – meidän kuuluu yhtälailla hengittää molempiin suuntiin. Aamuisin, kun käyn postilaatikolla, varsinkin talvisin, panostan siihen että tuolla lyhyellä matkalla keuhkoissani oleva ilma vaihtuisi hyvin. Pitkä uloshengitys, sekä sisään hengitys toistettuna toteuttaa tämän.

No bloggaaja saa pyöritellä sanoja ja rakentaa hienolta kuulostavia teesejä. “Vierivä kivi ei sammaloidu.”, “Elämä on kuin ajaisi pyörällä, pysyäkseen pystyssä on oltava liikkeellä.”.

Liike sinänsä ei ole ehkä tärkein asia. Päätön pyöräily tai kaikkien metsän kivien kääntely ei tunnu järkevältä. Liike sinänsä ei ole ytimessä, vaan se että se kuuluu kiinteästi elämään. Pysähtyneisyys enteilee loppua, liike toivoa – tässä ollaan ytimessä – liikkeen etsiminen, siihen tarttuminen ja kulkeminen on elämää.

Jeesus sanoi: “Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.” (Mark. 16:16). Nämä Jeesuksen sanat tapailevat samaa kuin edellä mainitsemani sanonnat kaiken liikkeen tarpeellisuudesta. Surullinen tosiasia on, että toisinaan nämä sanat muodostuvat meille seinätauluiksi jotka muistuttavat meitä enää vain menneestä ajasta – hienosta ja elämää täydestä ajasta. Olisiko olemassa keinoja astua tuohon kaikkeen vielä takaisin?

Jälkikirjoitus: Bloggaus pohjautuu ajatusvirtaan, joka käynnistyi Raamattuavain Extran haastattelusta. Haastattelussa keskustelen lähetysjohtaja Mika Tuovisen kanssa siitä, että Kansanlähetys on lähetysherätysliike. Ohjelma tulee 6.6.2015 Radio Dein taajuuksilla alkaen kello 8:35. Haastattelu käynnistyy siinä kaksikymmentä yli yhdeksän. Myöhemmin haastattelu löytyy Kansanlähetyksen avaimia.net kanavalta.

Linkki: Junioriavainopetus Mark. 16:16b

Lisäys 15.6.2015linkki: Raamattuavain Extran juttuun: Lähetysherätysliike evankeliumin kertomiseksi