Kuiva maa kaipaa sadetta

Kuuntele bloggaus:


Hiekkaa ja kaikenlaista pölyä on kaikkialla talven jälkeen. Hiekanpoistokoneet kasteluautoineen hoitavat ison osan pois. On hienoa käydä siistitylle tielle. Lenkin jälkeen kuitenkin tuntee kasvoissa ja suussa hiekan. Maa kaipaa kunnon sadetta vielä, ennen kuin kaikki on poissa.

Mietin sitä, että mekin tomutamme ja karistamme itsestämme kaikenlaista. On tarpeen ravistaa kertynyttä kauhtaa. Kuitenkin kaiken karistamisen jälkeen saattaa suussa edelleen maistua se sama. Tarvitsemme sadetta, joka huuhtelee kaiken pois ja antaa kasvun joka peittää loput.

Maa kaipaa sadetta, muuten siinä ei kasva mikään.

Mietin tätä aamullisen Raamatuntutkiskelun jälkeen. Miten tarpeen on lukea ja kokea Raamatun tekstiä. Se on kuin sade, joka saa meissä jotakin kasvamaan. Ilman sitä suussa maistuu usein aina se sama ja sitä samaa lähdemme päiväämme kylvämään. Raamatun sana puhdistaa ja uudistaa meitä kuten sade.

Yksi piirre Raamatun uudistavassa voimassa on se, kuinka se toimii meille peilinä. Peili näyttää totuutta, se ei kaunistele eikä vääristele – se on aito. Tämä aitous tulee meitä kohti ja vaikuttaa. Toiset loukkaantuvat, toiset nöyrtyvät. Nöyrtyvä on kuin maa, joka imee kosteuden itseensä muuttuen yhä ravitsevammaksi kasvualustaksi. Loukkaantuva antaa vesien virrata ylitseen jääden lopulta edelleen kuivaksi ja kovaksi.

Kuiva maa kaipaa sadetta. Joskus maa on niin kuivaa, että se on halkeillut. Ehkäpä halkeamat auttavat sitä kostumaan sitten kun sade lopulta tulee. Ilman halkeamia kuivan ja kovan maan on vaikea saada kosteutta imeytymään itseensä, kuiva ja kova pinta kun antavat kaiken virrata pois.

Sataisipa sydämiimme.

Jälkikirjoitus: Bloggaus jäi ajallaan julkaisematta ja siten sadekin on jo pölyjä ehtinyt huuhdella