Ensimmäinen läskipyörälenkki sähköavusteisella läskipyörällä

Hyvään maastolenkkiin sopi sähköavusteinen läskipyörä, kuin graveli leveillä renkailla

Kesällä 2022 innostuin vuokraamaan sähköavusteisen läskipyörän. Aikaisempaa kokemusta moisella ajamisesta ei ollut. Osaavan pyöräilijän kanssa sitten ajoimme todella mielenkiintoisen maastolenkin. Reitityksenä reitillä oli mennä mahdollisimman paljon vanhoja jo maastoon maastoutuneita tieuria, sekä polkuja. Alkujaan kolmituntinen lenkki veny viisituntiseksi ja 37 kilometrin pituiseksi. Läskipyöränaukku jaksoi antaa virtaa viimeistä kilometriä vaille.

Pyörän vuokrasin lomareissulla Ukkohallassa. Ensin ajattelin vuokrata luomu mallin, mutta kokojen puutteessa huomio kääntyi sähköavusteen malliin. Hieman joutui itsensä kanssa taistelemaan, kun retken hinta nousi merkittävästi. Jälkikäteen voi sanoa, että panostus eka lenkillä sähköavusteiseen kulkuneuvoon kannatti. Sähköavustus antaa mahdollisuuden keskittyä maastoon. Ensikertalaisena olisi ollut vaikea hallita samalla voimankäyttöä kuin maaston vaatimaa huomiota. Myös se, että polkiessa ruokahalun kasvaessa matka piteni merkittävästi, mutta sähköavustuksen mahdollistamana retken rasitus pysyi siinä, että seuraavana aamuna oli palautunut koetuksesta. Tämäkin osana jäi vaikuttamaan siihen, että haluaa jatkoa maastopyöräilylle.

Vuokrapyörän penkinkiristin petti ensimmäisen kymmenen kilometrin jälkeen. Jo lähtiessä penkkiä säätäessä pikalinkkua katselin ja ihmettelin. Silloin olisi kannattanut kääntyä vuokraajan puoleen ja vaihdattaa osa. Nyt se tuotiin matkan varrelle ja tuon odottelun vastineeksi sain jatkoaikaa pyörävuokralle. Tämä korvasi hyvin tauon reitillä. Toinen heti lähtiessä tehty säätö oli se, että renkaista päästettiin ilmaa pois. Turhan täydet renkaat eivät ole poluilla hyvät. Nyt juurakoiden yli ajoi kuin tasaista maata. Kääntöpuolena tuli mielenkiintoinen efekti asfalttiosuuksilla, joissa vauhti nousi yli sähköavustuksen. Ilma ei ehtinyt siirtyä renkaissa riittävällä vauhdilla ja meno muuttui vaappuvaksi. Efektiin auttoi vain vauhdin laskeminen.

Läskipyörällä pääsi todella hyvin etenemään monenlaisissa maastoissa. Yllätys oli, että vaikka menimme jos jonkinlaisissa maastoissa reitin suunnitellut ja gravelilla pyöräillyt ei jäänyt toiseksi. Valitettavasti maaston kuvaamiseen ei ollut polkiessa mahdollisuuksia. Olisikin kiva, jos vuokrapyörässä olisi ollut GoPro tyyppinen kamera kiinnitettynä ja jälkikäteen olisi voinut fiilistellä kuljettuja reittejä. Toki minkään kameran akku ei kestä viisituntista taltiointia. Reitti kuitenkin taltioitui mieleen. Päällimmäisenä nousee muisto kangasmaasto osuudesta, jossa vanha tieura oli maastoutunut osaksi luontoa, mutta sitä pystyi polkemaan kuin hiekkatiellä olisi. Todella vapauttava tunne halkoa metsää, aukioita ja jopa suota pyörällä, jolla vauhti ei hyydy. Kaksilankkuiset pitkospuut tuntuivat liian kapeilta, mutta silloin pystyi ajamaan pitkospuiden vierellä suota pitkin. Vain ojien ylitykset olivat haastavampia, nekin usein vain niin että piti varautua ottamaan vesiropinat selkään.

Suosittelen. Jos vain on mahdollisuus päästä oikeaan maastoon ja jos saa hyvää reittiopastusta, sähköavusteisella läskipyörällä kyllä pääsee heti koukuttamaan itsensä halkomaan metsiä leppoisasti luonnosta nauttien.