Uskon perustus, Saarna Mestarin Miehet tapahtumassa 28.10.2012

Antauduttuani keskusteluun Mika Tuovisen blogin Hengellinen herätys artikkeliin, muistin yhden saarnan, jonka nyt tahdon jakaa sinulle blogin välityksellä. Saarna on talletettuna nauhoitteeseen Mestarin Miehet päiväistä ja sen saa hankittua tästä linkistä. Käytin saarnan yhteydessä seuraavaa kuvaa, sen selitys on osana saarnaa äänitteessä, mutta koen että jo tekstiin käydessä se voi olla paikallaan esittää. Valmistin kuvan juuri ennen saarnaa, joten se on ollut kokoajan “skissi” tasoa. Pääpointti kuvassa on, että jokaiseen taloon on meidän tehtävä tie ja jokaiseen taloon olisi saatava valot päälle. Jos joltakin tie tai valo puutuu, se on tehtävä.

saarnakuva_veijo_olli

Uskon perustus, Saarna Mestarin Miehet tapahtumassa 28.10.2012, Veijo Olli

Matt. 5: 13-16

Jeesus sanoo:

»Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.
Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.»

Saarna

Jeesus pitää valtaisan massatapahtuman. Väkeä on kokoontunut kuulemaan runsain joukoin. On kyseessä ”Vuorisaarnaksi” nimitetty tilanne. Evankelista Matteus on tilanteen meille taltioinut. Aikansa päämedia, kirjakäärö, on saanut sisältöä ja jakelukanavat ovat välittäneet tapahtumaa eteenpäin. Vuosien varrella tieto tapahtumasta on säilynyt ja näin aikaan ja paikkaan sidottu massatapahtuma on edelleenkin olennaisilta osin meidän tavoitettavissa. Vuorisaarna on muokannut maailmaa, se on vaikuttanut yksityisten ihmisten elämään, se on ohjannut ja ohjaa edelleen Jumalan lapsia täällä maan päällä.

Suuressa massatapahtumassa Jeesus puhuu suolasta ja valosta. Hän puhuu asioista, joiden parissa ihmiset elävät. Jokainen tarvitsee suolaa ja valoa. On päivänselvää, että näillä on selvät oikeat käyttötavat. Suola, jossa ei ole makua, ei kelpaa mihinkään ja piilotetulla valolla ei paljoa mitään valaista. Jeesus yhdistää myös näiden kautta suuria opillisia kokonaisuuksia. Vanhan Testamentin aikana suolaa pidettiin pyhänä ja se kuvasi liiton pysyvyyttä. Valo pukee Jumalaa ja Jeesus itse sanoo olevansa maailman valo.

Nyt Jeesus sanoo kansalle: ”Te olette maan suola”  ja ”Te olette maailman valo”.

Voisimme analysoida suoloja ja valoja, mutta voimme oikaista kuvien ohi suoraan asian ytimeen. Jeesus sanoo kuulijoilleen heidän olevan ne, joiden kautta Jumalan valtakunta välittyy maailmaan.

Opettaessaan, Jeesus valmisti omiaan. Jokaisen toive on joskus valmistua. On aika kokeilla meidän pintaa tikulla ja katsoa olemmeko kypsiä.

Muistan kuinka opiskelut päättäneenä, vasta valmistuneena olin kovin epävarma siitä mitä työuraltani halusin. Työpaikkahaastattelussa vedin pohjanoteeraukset, kun minulta kysyttiin, kiinnostaako minua enemmän työskennellä kunnossapitosuunnittelijana vai uuden suunnittelijana. Haave tehdä työtä lentokoneiden parissa kiiti kuin suihkukone jälkipoltto päällä yläilmoihin kun en osannut ottaa asiaan kantaa.

Jeesuksen sanat kysyvät myös meiltä: Haluammeko olla suolana ja valona maailmassa?

Jos haluamme, se vaatii ja tarkoittaa jotain. Tähän haasteeseen ei voi lähteä riskittömästi ja nielaisematta.

Ehkä on hyvä pyöritellä hieman suolaa ja valoa. Näitä voi käyttää niin, etteivät ne tuota haluttua lopputulosta. Suolaa pitää olla riittävästi, ei liikaa eikä liian vähän. Samoin on valon laita. Vakan alta valo ei oikein valaise mitään ja suoraan silmään syydettynä se saattaa häikäistä ja jopa sokeuttaa. Tämän tähden Jeesus antaa opetuksessaan selkeän tavoitteen: Kaiken tavoite on, että: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.

Kaiken tähtäyspiste on, että Jumala, Taivaallinen Isämme saisi kunnian. Tämä on jännitteitä synnyttävä, jopa ristiriitoja avaava asia.

Meitä kutsutaan ja kutsun tavoite on, että toinen saa kunnian.

Me olemme ne, joiden kautta Jumalan valtakunta välittyy nyt maailmaan.
Me olemme ne, joiden välityksellä Jumalan valtakunnan vaikutus säilyttää maailmaamme.
Me olemme ne, joiden kanssa Jumala synnyttää uusia Jumalan lapsia.

Kun Jeesus käyttää kuvaa ”maan suola”, niin aikalaisilla oli selkeä käsitys suolasta. Oli hyvää suolaa ja huonompaa suolaa. Huonompi suola oli tuotettu kuolleesta merestä ja hyvä suola oli toisaalta, vuorilta saatua puhdasta suolaa.

Kuolleen meren suolassa varsinaisen suolan osuus oli vain 7%. Huonon suolan kanssa läträäminen oli tuttua. Kielikuva tavoitti aikalaisensa. Huono suola menetti nopeasti makunsa ja kelvoton tavara heitettiin kadulle kulkijoiden tallattavaksi. Jeesus sanoo kuulijoilleen, olkaa hyvää suolaa, puhdasta suolaa. Suolaa, joka pitää makunsa.

Tämä on haaste meille. Meidät kutsutaan olemaan hyvää, puhdasta suolaa. Haaste kutsuu siivoamaan, luopumaan väärästä, vääristyneestä. Se kutsuu myös puuttumaan asioihin ja ilmiöihin jotta maailmassa säilyisi Jumalan kohtaamisen edellytykset ja elämälle suotuisat olosuhteet.

Jeesus sanoo: ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.”

Kuka haluaisi olla pyörimässä ihmisten jaloissa?

Katsotaan toista Jeesuksen piirtämää kuvaa, valoa. Luen kohdan vielä. Kerran eräs arvostettu opettaja sanoi, että opetuksessa kannattaa lukea Raamatun tekstiä, sillä toisinaan siinä ei mitään muuta hyvää ehkä olekkaan.

”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

On helppo huomata, että tässä esitelty valo on lähtöisin Jumalasta.

Moni on varmasti joskus poikennut ystävän luo ja huomannut jo kaukaa, ettei tämän ikkunoissa ole valoa. Tästä huolimatta käynyt, ikään kuin varmistukseksi, soittamassa ovikelloa todetakseen, ettei ketään ole kotona. Kun on pimeää, yleensä sisällä palaa valoja. Toisinaan kyllä haluamme tunnelmoida ja pidämme pieniä valoja päällä tai poltamme kynttilöitä. Silloin usein haluamme olla omissa porukoissa, keskenään.

En tiedä, onko merkityksellistä Jeesuksen sanoissa se, että niissä puhutaan sisällä olevasta valosta. Jeesushan sanoo että valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Jos tällä on merkitystä, niin voisiko silloin tämän kohdan sanoittaa näin:

Loistakoon valomme, se että olemme Jumalan lapsia kaikille niille, jotka tulevat huoneeseemme, elämäämme?

Minua kiehtoo tällainen sanoittaminen. Jos olet kanssani eri mieltä ja sanot, että kyllä valon tulee loistaa koko maailmaan, niin minä isken seuraavan kortin pöytään ja sanon – toisten huoneet ovat isommat kuin toisten!

Kuinka iso on huoneesi? Kuinka moni saa olla kanssasi samasta valosta osallinen? Saako sinussa asuva valo tavoittaa myös sinut itsesi?

Jeesuksen ”Te olette maailman valo” kuvaan kätkeytyy toinen kuva, vuorella oleva kaupunki. ”Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella”.

Jeesus antaa mallin, miten voimme valoinemme toimia – voimme muodostaa näkyvän ”kaupungin”. Näkyvä kaupunki on jotain, jonne tarvittaessa osaa mennä ja tulla. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki tiedetään, sen olemassaolo on kaikkien tiedossa. Ennen kaikkea, kun on pimeää, ylhäällä oleva kaupunki on tunnistettavissa valoistaan. Se loistaa Jumalan kirkkautta.

Joku löytää yksinäisen valaistun mökin, mutta vuorella olevan valoisan kaupungin löytävät suuret joukot. Jeesus opetti vuorisaarnassa suurta joukkoa, hän piti massatapahtumaa. Toisinaan Jeesus opetti ihan vain lähimpiään. Molempia tarvitaan, tärkeää on että valot ovat päällä niin kotona kuin kaupungissa.

Otetaan sivujuonne. Jeesus puhuu suolasta, suola tulee vastaan laajemminkin Raamatussa. Kolossalaiskirjeessä kehotetaan ”puhumaan aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte.”.

Suola on suolaa ja pippuri on pippuria. Joskus meillä menee nämä sekaisin.

Muistan kuinka yläasteella kotitaloustunnilla meillä meni teelusikat ja ruokalusikat sekaisin. Teimme lihapataa. Pataan piti laittaa puoli teelusikallista valkopippuria, mutta meidän kartanlukijamme käski laitta puoli ruokalusikallista. Kun pata oli muhinut, opettaja joka oli tiukista otteistaan tunnettu, maistoi ja totesi ruuan tulisuuden. Hän oli varma, että ruoka oli tärvelty tahallaan ja niin saimme syödä sen hänen silmien edessä jokaisen ruokapalan jälkeen vettä hörppien.

Suolalla höystäen sanotaan Kolossalaiskirjeessä.

Meillä on viesti. Tahdomme viestimme tavoittavan. Meillä on siten vastuu viestin vastaanotosta. Siis siitä, että se tulee kuulluksi ja siitä että se ymmärretään.

Kun sanoja suolalla höystetään, varmistetaan että sanojen puuro saa suussa sellaisen vastaanoton, että se on helppo niellä. Joskus puuro voi olla niin paksua, että se pitää nieleskellä vesilasin kanssa kuten meidän tulinen lihapata. Mutta jos suolaa ei oikein ole, niin puuron syöminen on lähes mahdotonta.

Toinen esimerkki kouluruokailusta, ala-asteelta vuosien takaa. Järkyttävän suolaista ruokaa, jotain lihaa. Joku keksi, että ruuassa käytetty liha oli varmaan mennyt pilalle ja sen tähden se oli suolattu tunnistuskyvyttömäksi.

Suola ei ole pää-aineosa. Sitä pitää olla sopivasti. Jonkun muunkin tulee maistua kuin suolan.

Meillä on viesti, jonka haluamme tavoittaa vastaanottajan. Tai pikemminkin meille on annettu viesti, joka on tarkoitettu meidän kautta kaikille.

Meidän kautta kaikille.

Tarvitsemme suolaa ja valoa omaan mökkiin. Sitten meitä kutsutaan rakentamaan suurta kaupunkia, joka on kaikkien tiedossa.

Jeesus kertoi vertauksen kylväjästä. Kylväjä kylvi siemeniä minne sattui ja lopputulos ei ollut aivan täydellinen. Monin paikoin siemenet eivät saaneet kasvaa häiriöittä ja häiriöiden kautta niille kävi huonosti. Jostakin syystä tämän vertauksen jälkeen Jeesus puhuu samoja sanoja kuin tekstissämme.

“Ei kukaan sytytä lamppua ja sitten peitä sitä astialla tai pane sitä vuoteen alle. Lampunjalkaan se pannaan, jotta sisään tulevat näkisivät valon.  Ei ole mitään kätkettyä, mikä ei tulisi ilmi, eikä salattua, mikä ei paljastuisi ja tulisi tietoon.  Tarkatkaa siis, miten kuulette. Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hän luulee itsellään olevan.”  (Luuk. 8:16-18)

Viimeisenä katsaus siihen ihmismassaan, jolle Jeesus puhui.

Kuulemassa oli suuri joukko ihmisiä, jotka olivat kulkeneet Jeesuksen perässä, kuten Matteuksen evankeliumin neljännen luvun 25. jae kertoo. Ihmisiä, jotka halusivat kuulla häntä. Kyseessä ei ollut suuri opetuslasten joukko, vaan sellaisten ihmisten joukko, jota Jeesus opetuksineen veti luokseen.

Tämän kansanjoukon nähdessään Jeesus nousi vuorelle, istuutui ja alkoi opettaa.

Jeesus sanoo sekalaiselle, perässään kulkevalle kansalle, että te olette maan suola ja että te olette maailman valo!

Tämä voi tuntua vähäpätöiseltä huomiolta, mutta sillä on valtava mittakaava!

Jeesus siis sanoo sekalaiselle, perässään kulkevalle kansalle, että te olette maan suola ja että te olette maailman valo!

Jeesus haastaa kaikki, kaikki joissa Hän herättää uskoa.

Herättääkö Jeesus sinussa uskoa? Jos herättää, niin Hän kutsuu sinut suolaksi ja valoksi maailmaan!

Sinua kutsutaan, sinua kutsutaan todistamaan Jeesuksestasi, todistamaan uskostasi – olemaan suolana ja valona maailmassa. Tuomassa Jeesuksen kaikkien nähtäville, Jeesuksen, johon uskon nyt tunnustamme…