Katkeruuden versoja kaatamaan

Naapurin kanssa kaadoimme tonttejamme erottavan pensasaidan. Noin 15 vuoden aikana aita oli kasvanut ja rehotti lähes villin näköisenä syöden molempien tonteilta tarpeettomasti tilaa. Kun kevätauringon paisteessa aidan kaatamista ajattelin, niin ensimmäinen mieleeni tullut syy oli se, että ruohoa leikatessa sen lähelle ei tahtonut edes ylettää kun retkottavat oksat estivät lähestymisen.

Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet. (Hebrealaiskirje, luku 12, jae 15)

Katkeruuden versot toimivat samoin kuin villiintynyt pensasaita. Ne tekevät lähestymisen vaikeaksi. Kohdatessa joutuu väistelemään ja etsimään tietä versojen läpi.

Kavahdin, kun koin että itsellänikin on noita katkeruuden versoja. Nämä versot ohjaavat käyttäytymistä monin tavoin. Tuuli ottaa niihin, ne estävät välillä kulkemista ja kohdatessa toisia, niillä saattaa tökätä toista silmään.

Katkeruuteen meitä ajaa moni asia. Katkeruuteen ajaa myös tila, jossa ei ole mahdollisuuksia käsitellä asioita – asioita, jotka tahtovat kasvattaa katkeruuden versoja. On kaikkien etu, että asiat käsitellään ja katkeruuden mahdollisuudet karsitaan – Niinkuin Raamatun sanassa sanotaan, yksikin katkeruuden verso saastuttaa monet.

On aika kevätleikkuulle, niin puutarhassa kuin itsessään.