Ajan lyhyt historia

Kuuntele bloggaus:


Kesälomalleni sattuneena sateisena päivänä katsoin Stephen Hawking’sista kertovan elokuvan Kaiken teoria. Elokuvan katsominen oli hieno kokemus. Se herätti ajatuksia siitä millaisiin kohtaloihin erilaiset jo varhain puhkeavat sairaudet voivat meidät johtaa. En bloggaa kuitenkaan elokuvasta tämän enempää. Stephen on kirjoittanut kirjan Ajan lyhyt historia, en ole kirjaa lukenut, mutta nyt nimeän tämän bloggauksen sen mukaan.

Viimeisenä lomapäivänä tartuin härkää sarvista. Minulla on lipsaston laatikko, jonne sullon kaiken jonka suinkin saan sinne menemään. Siivosin laatikon ja löysin sieltä muistiinpanot viime syksyn miestenpäiviltä Kuopiosta. Toimin juontajana tilaisuudessa ja olin tehnyt kiitettävästi muistiinpanoja päivän puheista ja hetkistä.

WP_20150728_10_03_49_Pro

Luin muistiinpanot läpi. Niissä oli monia hyviä kohtia ja niitä lukiessa mieleeni tuli rukoilla että päivien anti saisi vielä nytkin liki vuoden päästä elää ja kantaa hedelmää. Rukoilin aikamme lyhyttä historiaa pidemmäksi sillä seurauksella, että aamullisella rukouskävelyllä mieleni takertui siihen, että tästä tulee blogata.

Raimo Lappi opetti päivillä aiheesta Mies matkalla. Hän listasi kuusi asiaa siitä miksi olemme täällä maailmassa. Pidän listoista ja siksi koetan listata nämä asiat tähän.

Miksi olemme täällä maailmassa?

– Jumala on halunnut meidät tänne
– Jotta löytäisimme pelastavan uskon
– Kirkastaa Jumalaa
– Etsimässä kadonneita
– Toteuttaisimme kutsumustamme
– Jotta pääsisimme perille Taivaaseen

Näin kirjasin Raimon opetuksen kuusi kohtaa. Voi olla että kuulemani kirjatessa on jokin muuttunut, mutta siitä huolimatta pidän kirjaamiani kohtia tärkeinä ja blogiin tallettamisen arvoisina – niiden miettimisessä, muistaessa ja ihmetellessä on voimaa. Haluan taistella kaiken katoavuutta vastaan palauttamalla nämä asiat takaisin mieleen – niitä on hyvä jäädä silmäilemään ja niihin on hyvä palata.

Pohdin vielä lopuksi viimeistä kohtaa “Jotta pääsisimme perille Taivaaseen”. Tämä on mielenkiintoinen, onko tälläinen sopiva selittämään miksi olemme maailmassa? Pohdinta saattaa kaarrella sinne tänne – onko elämä peli, joka pitä pelata läpi?

Meidän tie Taivaaseen vie tämän elämämme kautta. Kaikki määränpäähän liittyvä tapahtuu ja toteutuu eläessämme – tämä kysymys vie meidät kasvotusten iankakkisuuden kanssa. Olemme täällä iankaikkisuuden tähden ja sen tähden meidän tulee selvittää suhteemme siihen. Hawkins elokuvassa kierteli ja kaarteli vastatessaan Jumalan olemassaoloon ja siterasi lopulta sanontaa “Niin kauan kuin on elämää, on toivoa”.

Tahdon lopettaa tämän bloggauksen tähän – elämä on se aika jossa meitä kutsutaan.

 

Missä Jumala oli kun tämä tapahtui?

Selailin kiintolevylleni tallentamia kuvia. Yksi kuva sai minut pysähtymään – kuva uppoavasta Titanic laivasta. Muistan sen piirtäneeni, mutta en muista millaisen opetuksen yhteydessä kuvaa olen käyttänyt, vai onko se jäänyt käyttämättä kokonaan. Kuvan viesti on kuitenkin selvä – Jumala oli vieressä, lähellä, kun kaikki tapahtui.

titanic

Tämä näkökulma voi tuntua pahalta, tai sitten se tuo lohtua. Jos näkee asian niin, että meille jokaiselle on annettu aikamme, niin silloin kuva lohduttaa edellyttäen, että tuntee Jumalan rakkauden ja sen että Hän varmasti elää nuo hetket kanssamme.

Kuinka voi esittää tälläisiä väitteitä? Mitkä ovat perustelut kaikelle?

Perustelut on siinä käsityksessä, mikä nousee Jumalasta Raamatun tekstien kautta. Vain Raamatun tekstien äärellä voi löytää Jumalan todellisen olemuksen. Ilman Raamattua ei Jumalaa voi tuntea.

Tein aikoinani Junioriavain opetuksen Psalmin kolme jakeesta kuusi.

“Minä menen levolle ja nukahdan, sitten herään taas aamuun. Koko yön Herra suojelee minua.”  Ps. 3:6

Muistan kun opetusta kirjoitin, tiedostin etten voi mitenkään tietää millaiseen maailmaan opetus tulee kun se radiosta lähetetään. Niinpä sitten kävi, että kyseisenä lauantaina aamukahvilla kuulin radiosta opetuksen avonainen sanomalehti edessä – lehdessä kerrottiin perhetragediasta, jossa oli mukana myös lapsia.

Kuuntele opetus tästä: Junioriavain Ps. 3:6, ”Minä menen levolle…”

Kerrotaan, että Titanicin upotessa laivan orkesteri soitti virttä “Käyn kohti sinua, oi Herrani”. (Wikipedia lisää huomautuksen että usein väitetään, että näin oli.). Jos virsi kaikui laivan upotessa, niin sen sanoja katsellessa tulee mieleen, että Jumala todellaikin oli tuolloin lähellä.

Virsi 396, Käyn kohti sinua, oi Herrani

1.
Käyn kohti sinua,
oi Herrani,
tietäni viitoittaa
pyhä ristisi.
Virteni matkalla
soi täynnä toivoa.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.

2.
Kun päivä pilvinen
tien pimentää,
kun synkkä, raskas yö
usein yllättää,
niin katseen kaipaavan
taivaalle kohotan.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.

3.
Suo, että näkisin
tien taivaaseen,
vaikka se peittyisi
vaivaan, murheeseen.
Lohduta sanalla,
uskoa vahvista.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.

4.
Kun taival päättynyt
on päällä maan,
käyn luokse Jeesuksen
riemuun ihanaan.
Ei tuska yltää voi,
kirkkaana laulu soi.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.

Sarah Adamsin virren (1841, suom. Rauhansäveliä 1894, Aune Krohn 1912) pohjalta Niilo Rauhala virsikirjaan 1986.