Elämä on ihmisiä

Kuuntele bloggaus:

 

Leo_netti

Leo Louhivaara lauloi eläkkeelle yhdessä vaimonsa Sarin kanssa

Kun vuosia karttuu, huomaa että yhä nuoremmat ja nuoremmat jäävät eläkkeelle. Kun katsoo itseään peilistä, on vaikea ymmärtää sitä ristiriitaa mikä on oman kokemuksen ja peilin antaman kuvan välillä. Elämä kuluu ja paljon jää taakse.

Olin työtoverini eläkejuhlassa. Minulla oli viimeinen puheenvuoro juhlassa. Ajattelin tuoda muutamia asioita puheessani, mutta puheiden vierähtäessä vuorooni, nuo näkökulmat olivat tulleet jo riittävästi esille – minun oli sanottava jotain muuta.

Meillä kullakin on erilaisia elämänvaiheita. Jotkut vaiheet sulkeutuvat kokoanaan, mutta monista silti jää jotain elämään. Mitä elämä oikeastaan on, mitä se on kun kaikki muut aiheet on jo puhuttu pois, mitä jää? Tähän ajatukseen pyörähdin kun löysin itseni tuomasta tervehdystäni.

Elämä on ihmisiä – tähän ajatukseen päädyin. Hienon kuuloinen lausahdus, loistavat sanat laulun kertosäkeeseen. Elämä on ihmisiä ei kuitenkaan ole hieno kirjailtu ajatelma, vaan tosiasia – elämämme on ihmisiä. Kun miettii nuoruutta – se on ihmisiä, opiskelua – se on ihmisiä, työuraa – se on ihmisiä ja uskon että eläkkeelläkin se on edelleen ihmisiä.

Kun elämä on ihmisiä, on hyvä olla.

Elämällä on päämäärä. Meidän tärkein asia on löytää uudelleen yhteys Jumalaamme, Luojaamme. Jeesus on valmistanut pelastuksen tien Jumalan luo.

Menetämme joskus ihmisiä ympäriltämme, milloin etäisyyden tähden, milloin eri asioihin keskittymisen tähden, milloin riitojen tai muiden asioiden tähden. Kun elämä on ihmisiä, haluamme palata siihen. Haluamme kokea yhteyttä keskenämme, haluamme olla kerran yhdessä Taivaallisen Isämme luona. Haluamme että taivaassakin elämä on ihmisiä.

Elämä on ihmisiä, on aika keskittyä siihen.