#aamiainen

Kuuntele bloggaus:


IMG_1166

Viimepäivinä Raamatussa oleva Markuksen evankeliumi on ollut osa aamiaistani. Olen lukenut katkelman siitä ja pyrkinyt miettimään hetken sitä kohtaa joka on eniten tullut kohti, pysäyttänyt tai muuten saanut huomioni voitettua.

Nyt edessäni oli kohta joka on aina aiheuttanut minulla mietintää. Jeesus esittää siinä puhuttelevan kysymyksen: “Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?”. Tuo kysymys on läpitunkeva.

Jeesus kutsui väkijoukon ja opetuslapsensa ja sanoi heille: “Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.” 

– Markuksen evankeliumi, kahdeksas luku 34 jakeesta 38 jakeeseen

Tälläkertaa huomioni kiinnittyi esittelemääni lausetta edeltävään: “Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava.”.

Elämän säilyttäminen ei ole mahdollista. Tarkoitan omatoimista pelastamista, sitä kun saavutamme jonkun tilan, niin haluamme säilyttää sen ja elää siitä loppuelämämme. Se ei ole mahdollista siksi, että tuolloin elämä lopulta karkaa käsistämme – kadotamme sen, joudumme tekemään kaikkemme säilyttääksemme tuon tilan ja elämä pakenee silloin käsistämme.

Huomioni kiinnittyi myös Jeesuksen sanojen toiseen ulottuvuuteen – elämä pelastuu kun elämme evankeliumista ja jätämme oman elämämme Jeesuksen tähden. Otamme Jeesuksen elämämme johtotähdeksi ja evankeliumin, pelastuksen synnin palkasta – kuolemasta, kalleimmaksi aarteeksemme. Näin elämämme pelastuu.

Suuria sanoja blogissa – mutta nämä eivät ole sanoja sanojen tähden. Kyse on mielenmuutoksesta, ei voimankäyttöön perustuvasta jaosta. Se mitä Jeesus tässä sanoo, tapahtuu mielessämme ja sitäkautta jalkautuu elämäämme vieden meitä eteenpäin. Retoriikkaa ja kikkailua, taitavia sanankäänteitä, viihdyttävää viihdettä – ei todellakaan! Jeesus puhuu sanoja, jotka sydän ottaa vastaan ja sanoja joissa sydän tahtoo viipyä ja etsiä sovelluksia joita se itse kullekkin tarkoittaa.

Elämä on ihmisiä

Kuuntele bloggaus:

 

Leo_netti

Leo Louhivaara lauloi eläkkeelle yhdessä vaimonsa Sarin kanssa

Kun vuosia karttuu, huomaa että yhä nuoremmat ja nuoremmat jäävät eläkkeelle. Kun katsoo itseään peilistä, on vaikea ymmärtää sitä ristiriitaa mikä on oman kokemuksen ja peilin antaman kuvan välillä. Elämä kuluu ja paljon jää taakse.

Olin työtoverini eläkejuhlassa. Minulla oli viimeinen puheenvuoro juhlassa. Ajattelin tuoda muutamia asioita puheessani, mutta puheiden vierähtäessä vuorooni, nuo näkökulmat olivat tulleet jo riittävästi esille – minun oli sanottava jotain muuta.

Meillä kullakin on erilaisia elämänvaiheita. Jotkut vaiheet sulkeutuvat kokoanaan, mutta monista silti jää jotain elämään. Mitä elämä oikeastaan on, mitä se on kun kaikki muut aiheet on jo puhuttu pois, mitä jää? Tähän ajatukseen pyörähdin kun löysin itseni tuomasta tervehdystäni.

Elämä on ihmisiä – tähän ajatukseen päädyin. Hienon kuuloinen lausahdus, loistavat sanat laulun kertosäkeeseen. Elämä on ihmisiä ei kuitenkaan ole hieno kirjailtu ajatelma, vaan tosiasia – elämämme on ihmisiä. Kun miettii nuoruutta – se on ihmisiä, opiskelua – se on ihmisiä, työuraa – se on ihmisiä ja uskon että eläkkeelläkin se on edelleen ihmisiä.

Kun elämä on ihmisiä, on hyvä olla.

Elämällä on päämäärä. Meidän tärkein asia on löytää uudelleen yhteys Jumalaamme, Luojaamme. Jeesus on valmistanut pelastuksen tien Jumalan luo.

Menetämme joskus ihmisiä ympäriltämme, milloin etäisyyden tähden, milloin eri asioihin keskittymisen tähden, milloin riitojen tai muiden asioiden tähden. Kun elämä on ihmisiä, haluamme palata siihen. Haluamme kokea yhteyttä keskenämme, haluamme olla kerran yhdessä Taivaallisen Isämme luona. Haluamme että taivaassakin elämä on ihmisiä.

Elämä on ihmisiä, on aika keskittyä siihen.