Ihmettelyä

Kuuntele bloggaus:


“Vielä Jeesus sanoi: “Mihin vertaisimme Jumalan valtakuntaa? Millä vertauksella kuvaisimme sitä? Se on kuin sinapinsiemen. Kun sinapinsiemen kylvetään maahan, se on pienin kaikista maailman siemenistä, mutta sen taimi nousee maasta ja kasvaa kaikista puutarhan kasveista suurimmaksi. Se tekee niin suuria oksia, että taivaan linnut voivat pesiä sen varjossa.” Mark. 4:30-32.

Tämä Raamatunkohta pysäytti minut. Erityisesti mieleeni piirtyi kuva oksasta, jolle lintu rakentaa pesänsä. Ehkä tuo oksa kuvaus nousi mieleeni juuri siksi, että juuri toissailtana katselin melontaretkellä saaressa kasvavan männyn vahvoja oksia. Ilta-aurinko korosti puun tuulisessa paikassa vahvoiksi muodostuneita oksia. Oksaston keskellä oli selvästi paikkoja, jonne saisi suojaisan ja kestävän pesän rakennettua. Katsoin puun oksistoa kauan, makasin selälläini retkihuovalla ja ihailin sitä.

2015-06-21-3026_netti

Jeesus käyttää vertausta, jonka voi ymmärtää. Saarissa, hyvinkin kallioisissa paikoissa näkee kuinka puut ponnistavat hyvinkin pienestä. Pieni kolo kalliossa muodostaa kasvun lähtökohdan ja vuosien saatossa juuret etsivät paikkoja itselleen, koloja joista saa ravintoa ja joista voi pitää kiinni – luulen että ravinnon löytyminen ohjaa juurten kasvua, mutta samalla juuristo vahvistuu niin, että isokin puu voi pysyä pystyssä kuten ihailemani puu.

Luin eilen Jeesuksen esittämästä kylväjävertauksesta. Siinä toiset siemenet eivät kestäneet kasviksi asti, ne tukahtuivat ja kuolivat. Toiset hyvään maahan istutetut kasvoivivat ja tuottivat satakertaisen sadon. Tuo vertaus herätti kysymyksiä, mietin miksi siemen ei lopulta saanut kasvaa kaikkialla? Erityisesti Jeesuksen sanat joilla hän esitti hyväksynnän tapahtuneelle vaativat lisää pohdiskelua. Jeesus sanoo “Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.”
– Mark. 4:25.

Hajanaisia mietteitä. Kerran twitterissä tuli vastaan kuva, jossa joku kertoi ettei hänellä ole mitään sanottavaa. Toinen totesi siihen, että tämän on blogattava siitä.

“Jeesus sanoi: “Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten. Maa tuottaa sadon aivan itsestään, ensin korren, sitten tähkän, sitten täydet jyvät tähkään. Ja heti kun sato on kypsynyt, hän lähettää sirppinsä, sillä korjuun aika on tullut.”
– Mark. 4:26-29.

Tästä Raamatunkohdasta tämänkertainen bloggaustarve nousi. Jeesuksen vertaukset Taivasten valtakunnasta puhuttelivat aamutuimaan. Tässä on kuvaus itsestään kasvavasta viljasta. Kuvaus, joka herättää mietteitä, ajattelemisen aiheita, mutta vertauksen loppu pysäytti – kun sato oli kypsynyt, korjattiin satoa – sillä korjuun aika oli tullut.

Jolle on annettu, sille annetaan – näin Jeesus sanoi. Olemmeko ymmärtäneet, miten paljon meille on annettu ja mitä voimme tehdä? Voimme nousta ja lähteä korjaamaan satoa, ohjata rakentamaan pesä suojaisaan ja kestävään oksistoon. Ihailla kuinka Jumala luo uutta, herätä uuteen aamuun ja nähdä miten kaikki ovat kasvaneet.

Linkki: Juuret Raamattuavain opetussarja

Jälkikirjoitus: Juuret opetussarjaan liittyvät bloggaukset vanhassa blogissani ovat jostakin syystä luetuimpia, ennenkaikkea “Nämä toiveet” bloggaus. Linkitän ne tähän, vaikka olen tuolta blogilta siirtynyt bloggaamaan tänne.
Elämästä, kuolemasta, rakkaudesta ja vapaudesta: Nämä toiveet
Elämästä, kuolemasta, rakkaudesta ja vapaudesta: Juuret – uskoon Jeesuksen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *