Toisinaan eteemme tarjottu teksti on kuin taideteos. Toisinaan mielistymme laulussa olevaan yksinkertaiseen tekstinpätkään. Tänään mieleni kiintyi seuraavaan tekstinpätkään: “Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu:”
Lause on kuin taideteos. Edellä on tekstiä sivutolkulla ja sitten kirjoittaja kirjoittaa sanansa: “Tässä on loputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu:”
Voisitko kuvitella tilanteen, jossa vaihdamme ajatuksia. Keskustelemme mukavasti ja lopulta tulee hetki päättää ja lähteä omille teilleen. Mikä olisi tapaamisemme lopputulos, voisiko sen määritellä? Voisimmeko eratessa määritellä kaiken lopputuloksen kuin Saarnaaja kirjassaan?
Saarnaaja päättää kaksitoista lukua sisältävän kirjansa näillä sanoilla. Kaksoispisteen jälkeen nuo varsinaiset päätössanat sitten tulevat ja näin ne kuuluvat:
“pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä.”
Saarnaaja jatkaa vielä lauseen verran, ennen kuin vaikenee:
“Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista.”
Vaikuttava päätös kirjalle – jään ihmettelemään näitä sanoja.