Astuin aamulla bussista torille. Junan lähtöön oli 20 minuuttia. Kävelin hänen ohi, hän veti tölkistä kenties päivän ensimmäisiä siivuja. Pysähdyin ja kysyin: “kuinka menee?”. Hän sanoi, että mikäs tässä, viiden päivän katkolta tuli ja heti piti vähän olutta kulauttaa, lonkkakin kuulemma vaivasi.
Kerroin olevani uskovainen, Jeesukseen uskova. Hän nyökkäili ajatellen, että pitipäs sattua ikävästi – luuli varmaan saavansa nuhdesaarnan. Kysyin, saanko rukoilla hänen puolestaan. Hän ilahtui ja sanoi että toki ja ojensi minulle kätensä. Otin siitä kiinni ja rukoilin: ”Jeesus ole mukana Paten* elämässä. Sinä rakastat Patea ja hän on sinulle tärkeä. Jeesuksen Kristuksen nimeen.” Hän kiitti rukouksesta. Vaihdoimme vielä muutaman sanan, mutta sitten minun piti jatkaa matkaa juna-asemalle. Hän toivotti perääni pärjäämistä ja kannusti meitä molempia pitämään huolta itsestämme.
Kuunteli eKirjastosta Happotesti kirjan. Kalle Lähde on sen kirjoittanut. Omakohtaisista kokemusmaailmasta nouseva kuviteltu kertomus siitä, kuinka alkoholismi kietoutuu ihmismieleen ja kuljettaa kohti hämärää. Kirjan seuraava osa, Loppuluisu on vielä kuulematta. Se kuitenkin odottaa puhelimessani hetkeään.
Happotesti herättää myötätuntoa alkoholismiin. Se näyttää miten se sitoo kantajansa.
Istun junassa ja naputtelen tätä kirjoitusta. Pate jäi torille. Olen saanut kohdata elävän Jumalan. Häntä voi lähestyä rukoillen. Hän puhuu meille Raamatun kirjoituksissa. Juuri ennen bussille lähtöä luin kohdan, jossa Jeesus sanoo:
”Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”, Matteuksen evankeliumi, luku 18, jakeet 19 ja 20.
Luotan tähän sanaan ja olen varma, että Jeesus on Paten matkassa mukana. He molemmat varmasti odottavat meidän huomaavan heidät.
*) nimi muutettu