Istuin junassa, aamupalan jälkeen tapani mukaan luin Raamattua. Jatkoin Jeremiankirjan lukemista siitä mihin olin jäänyt, kunnes sanat pysäyttivät. Yritin ottaa aamuhämärässä tärisevässä junassa kuvaa kohdasta ja laittaa sen twitteriin. Joka kerta kuvan ottaminen epäonnistui, salamalla se olisi onnistunut, mutten koskaan käytä salamaa.

Hetken pohdinnan jälkeen päädyin tekemään jakeesta Junioriavain opetuksen ja lopulta työstin myös ylläolevan kuvan. Junioriavan tulee Radio Dein taajuuksilla viikonloppuna 24. ja 25.2. Myöhemmin se löytyy avaimia.net kanavalta internetistä (tässä linkki Junioriavaimiin).

Eilen aamulla kävin kävelyllä ennen töihin käymistä. Kävelin asuinaluettani ympäri rukoillen ja miettien mitä voisikaan tapahtua, jos kävisin rukoukseen alueen puolesta yhä uudelleen ja uudelleen. Mielessä pyöri tekemäni Kertomus kentiltä, Pienten alkujen päivä (voit kuunnella tästä). Tuossa kertomuksessa eräs nainen päätyy rukoilemaan ja jatkamaan rukoustaan. Aluksi ei tapahtunut mitään, mutta pitkän ajanjakson jälkeen näki selvästi jotain tapahtuneen.

Ostin itselleni talvilenkkarit ja niillä myös mainitsemani kävelylenkin tein. Saman päivän iltana kengillä hetken käveltyäni huomasin kantapäihini ilmestyneet rakot. Tänään en päässyt kävelylle, rakkoja joutui lepuuttamaan. Mutta Raamatun sana ei jätä rauhaan, se tulee kohti kun sen kanssa on kasvotusten. Tämän tahdon jakaa kanssasi, toivon ettei nämä Jumalan sanat jätä sinua rauhaan:

“Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.”

– Jer. 29:7