Keväällä kirjoitin kaksi hartauskirjoitusta Uusi Tie lehteen. Tässä toinen, Armahtakaa teemainen kirjoitus.
Armahtakaa – pyhäpäivä, Joh. 8:2-11
Ja varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä. Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle ja sanoivat Jeesukselle: “Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?” Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: “Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä”. Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: “Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?” Hän vastasi: “Herra, ei kukaan.” Niin Jeesus sanoi hänelle: “En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”
Päivän tekstissä on kysymys elämästä ja kuolemasta, synnistä. Tästä huolimatta voi huomata jonkin muun olevan kertomuksen keskiössä. Keskiössä on se, että Jeesus armahtaa. Tämän armahduksen ymmärtäminen ei ole aivan helppoa. Tarvitsemme rautalankaa, mallin, joka auttaa meitä näkemään syvemmälle tuttuun kertomukseen.
Nainen on tehnyt synnin, kuten hänen kanssaan ollut mieskin. Moni salaa syntinsä, piilottaa sielunsa syvyyksiin, koetta unohtaa ja kenties kääntää mielessään oikeaksi. Tästä seuraa monenlaisia vaikeuksia ja pelko edessä olevasta tuomiosta.
Nyt nainen on jäänyt kiinni, eikä voi piilotella syntiään. Kiinnijääminen on armoa, se tuo mahdollisuuden tunnustaa syntinsä. Syntinsä tunnustaminen on Jumalan ihme. Se ei jätä kylmäksi – syntien tunnustaminen tekee työtä niin tunnustajassa, kuin niissä jotka ovat osallisia tunnustuksesta.
Ilmeisen synnin edessä Jeesus sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.”. Mistä Jeesuksen sanat kertovat? Ne kertovat siitä että meistä jokainen kyllä tietää tehneensä syntiä. Kertomuksessa ei löytynyt ketään, joka olisi enää Jeesuksen sanojen jälkeen heittänyt kivellä naista, naista jonka synti oli raahattu kaikkien näkyville. Jeesuksen sanat herättivät jokaisessa synnintunnon.
Naisen syyttäjät oman syyllisyytensä nähdessään lähtivät pois yksitellen ja jäljelle jäi vain Jeesus ja nainen. Mitä tässä tapahtui? Toiset salasivat syntinsä ja vetäytyivät pois menettäen armon. Itkekäämme heidän perään! Toisin kuin aviorikoksesta tavattu nainen, he eivät jättäytyneet synteineen Jeesuksen jalkojen juureen.
Tässä on kysymys elämästä ja kuolemasta, iankaikkisesta elämästä ja kuolemasta! Jumala on valmis armahtamaan meitä, mutta tulemmeko me synteinemme Hänen luo saadaksemme armon? Nyt on aika armahtaa itseään, päättää pakomatka Jeesuksen jalkojen juureen ja vastaanottaa syntien anteeksiantamus.