Andreas meininki – hyvä meininki

Joskus jotkin asiat muuttuvat niin arkisiksi, ettei niitä enää huomaa. Eilen pyörittelin rukouskalenterin välissä säilyttämääni Operaatio Andreas vihkosta. Olen vihkoon kirjoittanut henkilöiden nimiä ja rukoillut näiden puolesta. Ajan saatossa vihkosen muu sisältö on jäänyt taka-alalle. Nyt luin lyhyen nelisivuisen vihkosen kannesta kanteen ja totesin sen olevan täyttä rautaa jaettavaksi. Alla vihkonen valokuvina, rukoilen että se voisi sytyttää sinua elämään rukoille toisten puolesta, jopa yhdessä sopien toisten kanssa.

Jumalan tarve

Monesti olen ajatellut blogata, mutta moni kirjoitus on jäänyt kirjoittamatta. Monta teemaa on ollut mielessä, olen niitä halunnut kirjoittamalla työstää, mutta kaiken muun työstämisen keskellä blogiin kirjautuminen on jäänyt.

Jumalan tarve – on pyörinyt mielessäni. Nyt bloggaan Jumalan tarpeesta.

On kaksi lähestymissuuntaa kysymyksenomaiseen termiin “Jumalan tarve”. Ehkä lähdemme liikkeelle kysymyksellä: “Mihin minä Jumalaa tarvitsen?” Kysymys on kaikinpuolin oikea. On hyvä kysyä mihin minä Jumalaa tarvitsen. Omista lähtökohdistaan kysymyksen ympärille saattaa rakentua erilaisia vastausmalleja jotka heijastavat elämän hyviä ja etenkin huonoja puolia. Jumala saatetaan nähdä elämän täyttäjänä, hyvän antajana, ongelmien ratkaisijana. Tässä ei varmastikkaan ole mitään väärää.

No, mikä sitten on toinen lähestymissuunta? Se on Raamatun ilmoitus. Raamattu kyllä kertoo mihin me Jumalaa tarvitsemme – se on yksi Raamatun tarkoituksista.

Jumalan tarve – toisille se on ilmeisempi, toisille kysymys on hyvinkin kaukainen. Kuitenkin on niin että kysymys on yhtä läheinen meille kaikille. Raamattu nimittäin piirtää pienen ympyrän. Lähtöpisteessä Jumala luo kaiken tämän mitä näemme ja olemme. Hän luo meidätkin, hän luo meidät elämään yhteydessään – suhteessa Häneen. Tässä on lähtöpiste. Sitten tulee seuraava piste. Tämä piste on syntiinlankeemus. Ihminen rikkoi Jumalaa vastaan, aloitti kapinan ja joutui lähtemään matkoihinsa. Suhde meni niin sanotusti kiertoon. Tässä kiertolaisuudessa kuljemme elämämme keskellä, tämä on kolmas piste kiertoliikkeessämme. Sitten tulee kuolema, iso musta piste kaiken jälkeen. Tämän jälkeen onkin piste, jossa olemme jälleen Jumlan edessä, mutta saavumme paikalle kapinallisina, syntisinä, suhteemme särkeneinä.

Kiertoliikenne jakaantuu kahteen osaan. On osa, jossa ollaan Jumalan edessä ja osa, jossa ollaan pois Jumalan edestä. Ensimmäisessä osassa ollaan aluksi synnittömiä, ja kun tuolle osa-alueelle palataan jälleen, niin olemme syntisiä. Eli syntiinlankeemuksen jälkeen, kun ihminen kuoleman jälkeen kohtaa Jumalansa, niin hän kohtaa tämän syntisenä, eli Häntä vastaan kapinoivana. Luonnollisesti tässä on ongelma ja tämän ongelman ratkaisemiseen on ihmisellä Jumalan tarve.

No kaikki ei ole tässä, mutta tässä on Jumalan tarve. Raamattu kertoo tarpeestaamme. Se myös kertoo millainen Jumala meillä on. Tähänkin kysymykseen voisimme lähteä etsimään vastausta toista tietä, mutta vain Raamattu kertoo millainen Jumala meillä on – Jumala ilmoittaa itsensä Raamatussa.

Näin siis on, Jumalan tarvetta on hyvä käydä tutkimaan, vaikka ei tänään kokisi siihen tarvetta. Jos edellä kertomani kierto pitää paikkansa, on aihepiiriin paneutuminen mitä suurinta viisautta – ensisijainen tehtävä elämässä. Olisi aika hassua olla mitenkään varautumatta tuohon jälleennäkemiseen, joka on väistämättä edessä.

No tietysti tästä lyhyestä bloggauksesta jää kysymys – mikä on sitten oikea varautuminen tähän jälleennäkemiseen?

En voi sivuttaa tätä kysymystä, annan linkin – kilauta sitä ja kuuntele mitä sanon Raamatusta, Jumalan sanansaattajasta – tässä linkki.