Siitä, mitä ei voi jakaa

Kuuntele bloggaus:

Tänä sosiaalisen median aikana jaetaan kaikkea, kuvia, tunteita, videoita, tekemisiä. Minulla on kuvia, videoita, tunteita ja tekemisiä mitä en voi jakaa. Olen saanut kokea paljon sellaista, jota ei voi jakaa. Nyt haluan kuitenkin blogata siitä mitä ei voi jakaa.

Viimevuonna tein yhden jutun Raamattuavain Extraan, toki olen tehnyt muutaman muunkin jutun, mutta tähän yhteen on tallentunut eräs lähtöasetelma. Jutun nimi on Maahanmuuttajat kohdattavana. Voit kuunnella jutun Kansanlähetyksen avaimia.net kanavalta tästä: Maahanmuuttajat kohdattavana.

Jutussa kerron kuinka ensimmäisen kerran kohtasin viime syksynä muutaman turvapaikanhakijan ja halusin jatkaa tutustumista heihin. Avuksi tähän kutsuin nämä kaksi miestä keilaamaan kanssani. Keilaaminen oli riemullinen yhteinen kokemus. He eivät olleet ennen keilanneet – heidän kotimaassa kun ei ole keilahalleja.

Tämän jälkeen olen saanut tutustua useisiin, toisiin paremmin ja toisiin hieman vähemmän. Eräs johon sain tutustua paremmin, on palannut kotimaahansa.

Olemme käyneet yhdessä monissa paikoissa, näitä paikkoja ovat olleet keilahallin lisäksi nähtävyydet, luontokohteet ja nuotiopaikat. Kirkot ja niissä järjestetyt tilaisuudet ovat olleet myös merkittävässä roolissa. Moni on vieraillut kotonani. Olemme pelanneet pelejä, kokanneet, istuneet teepöydässä ja keskustellen kaikesta mahdollisesta, myös Jeesuksesta. Olen vieraillut heidän luona, armeijan kasarmia muistuttavassa vastaanottokeskuksessa. Saanut nauttia teetä tässä heidän “kodissaan”. Kokenut, kuinka joku heistä lähtee saattamaan minut autolle ja jää odottamaan että olen kaartanut jälleen tieheni.

Sosiaalinen media puhkuu kaikenlaista turvapaikanhakijoista. Harva tarttuu itse härkää sarvista. Itse olen saanut kiinni ja voin sanoa että olen saanut kohdata ihmisiä – ihmisiä, jotka jättävät minuun jäljen. Tämä jälki pitää sisällään laajan kirjon elämästä – surusta iloon ja ilosta suruun. Olemme itkeneet ja nauraneet yhdessä – kokeneet elämää siinä muodossa kun se nyt maassamme ja olosuhteissamme näyttäytyy. Elämä on parhaimmillaan kun sen saa jakaa jonkun kanssa.

Bloggaan siitä mitä ei voi jakaa. En voi jakaa näitä asioita, ne tallentuvat sisääni. Ainoa keino yrittää jakaa on kutsua toisia mukaan siihen missä kaikki syntyy. Vain aidossa kohtaamisessa tapahtuu.

Sosiaalinen media kohisee ja puhisee – koettaa pitää meidät jossain todellisuuden yläpuolella. Onnellinen se, joka ei tyydy tähän. Onnellinen se joka tarttuu härkää sarvista ja huomaa löytäneensä ihmisen.