Ajan lyhyt historia

Kuuntele bloggaus:


Kesälomalleni sattuneena sateisena päivänä katsoin Stephen Hawking’sista kertovan elokuvan Kaiken teoria. Elokuvan katsominen oli hieno kokemus. Se herätti ajatuksia siitä millaisiin kohtaloihin erilaiset jo varhain puhkeavat sairaudet voivat meidät johtaa. En bloggaa kuitenkaan elokuvasta tämän enempää. Stephen on kirjoittanut kirjan Ajan lyhyt historia, en ole kirjaa lukenut, mutta nyt nimeän tämän bloggauksen sen mukaan.

Viimeisenä lomapäivänä tartuin härkää sarvista. Minulla on lipsaston laatikko, jonne sullon kaiken jonka suinkin saan sinne menemään. Siivosin laatikon ja löysin sieltä muistiinpanot viime syksyn miestenpäiviltä Kuopiosta. Toimin juontajana tilaisuudessa ja olin tehnyt kiitettävästi muistiinpanoja päivän puheista ja hetkistä.

WP_20150728_10_03_49_Pro

Luin muistiinpanot läpi. Niissä oli monia hyviä kohtia ja niitä lukiessa mieleeni tuli rukoilla että päivien anti saisi vielä nytkin liki vuoden päästä elää ja kantaa hedelmää. Rukoilin aikamme lyhyttä historiaa pidemmäksi sillä seurauksella, että aamullisella rukouskävelyllä mieleni takertui siihen, että tästä tulee blogata.

Raimo Lappi opetti päivillä aiheesta Mies matkalla. Hän listasi kuusi asiaa siitä miksi olemme täällä maailmassa. Pidän listoista ja siksi koetan listata nämä asiat tähän.

Miksi olemme täällä maailmassa?

– Jumala on halunnut meidät tänne
– Jotta löytäisimme pelastavan uskon
– Kirkastaa Jumalaa
– Etsimässä kadonneita
– Toteuttaisimme kutsumustamme
– Jotta pääsisimme perille Taivaaseen

Näin kirjasin Raimon opetuksen kuusi kohtaa. Voi olla että kuulemani kirjatessa on jokin muuttunut, mutta siitä huolimatta pidän kirjaamiani kohtia tärkeinä ja blogiin tallettamisen arvoisina – niiden miettimisessä, muistaessa ja ihmetellessä on voimaa. Haluan taistella kaiken katoavuutta vastaan palauttamalla nämä asiat takaisin mieleen – niitä on hyvä jäädä silmäilemään ja niihin on hyvä palata.

Pohdin vielä lopuksi viimeistä kohtaa “Jotta pääsisimme perille Taivaaseen”. Tämä on mielenkiintoinen, onko tälläinen sopiva selittämään miksi olemme maailmassa? Pohdinta saattaa kaarrella sinne tänne – onko elämä peli, joka pitä pelata läpi?

Meidän tie Taivaaseen vie tämän elämämme kautta. Kaikki määränpäähän liittyvä tapahtuu ja toteutuu eläessämme – tämä kysymys vie meidät kasvotusten iankakkisuuden kanssa. Olemme täällä iankaikkisuuden tähden ja sen tähden meidän tulee selvittää suhteemme siihen. Hawkins elokuvassa kierteli ja kaarteli vastatessaan Jumalan olemassaoloon ja siterasi lopulta sanontaa “Niin kauan kuin on elämää, on toivoa”.

Tahdon lopettaa tämän bloggauksen tähän – elämä on se aika jossa meitä kutsutaan.

 

Paikalla ja läsnä

Kuuntele bloggaus:

IMG_1176

Markuksen evankeliumi, 12 luku, 17 jae

Jeesus on mestarillinen sanoissaan. Olen ihaillut sitä, miten hän kääntää sanoillaan tilanteita uusiin suuntiin. Jeesus ei lähde mukaan vedätykseen, hän ohjaa keskustelua. Yksi esimerkki on tänä aamuna lukemani katkelma, jossa fariseukset ja Herodeksen kannattajat yrittävät saada Jeesuksen ansaan. He puhututtavat tätä verojen maksamisesta ja lopputuloksena on, että Jeesus heittää twiitin mittaisen syvällisen saarnan, #twaarnan: “Antakaa keisarille se mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle se mikä Jumalalle kuuluu.”.

Jokaiselle kuuluu jotakin. Keisari oli Jeesuksen elinaikaan ristiriitainen hahmo, hän eli yli sen mitä keisarin pitää olla. Mutta mitä kuuluu Jumalalle? Mitä meidän tulisi antaa Jumalalle? Tätä jäin pohtimaan aamiaisella.

Yksi mikä tuli mieleeni on läsnäolo. Oikeastaan se tuli siitä kun sana tuli kohti ja jäin sitä pohtimaan – en klikannut tai pyyhkäissyt eteenpäin. Läsnäolo on sitä, että viipyy toisen sanoissa ja olemuksessa.

Mikä kuuluu Jumalalle? Kyseisessä Raamatunkohdassa oli ihmisiä liikkeellä teeskenellen – teeskentely ei kuulu Jumalalle. Päteminen ja itsensä korottaminen, ansioituminen – ei, nämä eivät kuulu Jumalalle.

Jumalalle kuuluu, että annamme hänelle huomiomme. Odotamme hänen sanojaan ja läsnäoloaan. Raamatun äärellä tämä läsnäolo korostuu, Raamatun sanat ovat sanoja Jumalalta. Toki luonnossa, kuten toiset sanovat “metsän olevan kirkkonsa”, kohtaamme Jumalaa. Kohtaamme häntä monin eri tavoin – kuten Jeesus kerran sanoi: “Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää.”.

Hieman kaikista toimista väsyneenä työntelin ruohonleikkuria vastamelukuulokkeet korvillani. Vastamelukuulokkeet ovat kätevät, niiden avulla meluisissa olosuhteissa voi kuunnella pienelläkin äänenvoimakkuudella mitä nyt kuunteleekin. Latasin kuunneltavaksi Päivä tunnissa ohjelman, mutta alkusanojen jälkeen kaipasin jotain muuta kuin päivän politiikkaa ja maailman sekasotkua – käänsin Radio Dein taajuudelle ja kuuntelin kuinka siellä opetettiin Raamatusta Elian elämästä ja siitä kuinka hän sai uupumukseensa apua.

Kuinka merkillistä olikaan, että tuossa ruohonleikkuussa kun sallin Jumalan tulla Raamatun sanan selityksen kautta tajuntani, niin virkistyin, opin ja ennenkaikkea koin Jumalan itsensä lähestyvän minua rakkaudessaan.

Mitä kaikkea elämässämme muuttuisi, kun antaisimme Jumalalle sen mitä Jumalalle kuuluu, olisimme paikalla ja läsnä kun hänet voidaan kohdata.

Jälkikirjoitus, ehkäpä jonkinlainen buffi: avaimia.net kanavalla on paljon kuultavaa jossa Jumala haluaa sinut kohdata. Siellä on myös päiväkohtaista juuri tähän päivään suunnattua kuuntelemista. Kokeile seuraavalla ruohonleikkuulla, riippumattotorkuilla, lenkillä tai laituri-istuskelulla.

 

#aamiainen

Kuuntele bloggaus:


IMG_1166

Viimepäivinä Raamatussa oleva Markuksen evankeliumi on ollut osa aamiaistani. Olen lukenut katkelman siitä ja pyrkinyt miettimään hetken sitä kohtaa joka on eniten tullut kohti, pysäyttänyt tai muuten saanut huomioni voitettua.

Nyt edessäni oli kohta joka on aina aiheuttanut minulla mietintää. Jeesus esittää siinä puhuttelevan kysymyksen: “Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?”. Tuo kysymys on läpitunkeva.

Jeesus kutsui väkijoukon ja opetuslapsensa ja sanoi heille: “Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.” 

– Markuksen evankeliumi, kahdeksas luku 34 jakeesta 38 jakeeseen

Tälläkertaa huomioni kiinnittyi esittelemääni lausetta edeltävään: “Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava.”.

Elämän säilyttäminen ei ole mahdollista. Tarkoitan omatoimista pelastamista, sitä kun saavutamme jonkun tilan, niin haluamme säilyttää sen ja elää siitä loppuelämämme. Se ei ole mahdollista siksi, että tuolloin elämä lopulta karkaa käsistämme – kadotamme sen, joudumme tekemään kaikkemme säilyttääksemme tuon tilan ja elämä pakenee silloin käsistämme.

Huomioni kiinnittyi myös Jeesuksen sanojen toiseen ulottuvuuteen – elämä pelastuu kun elämme evankeliumista ja jätämme oman elämämme Jeesuksen tähden. Otamme Jeesuksen elämämme johtotähdeksi ja evankeliumin, pelastuksen synnin palkasta – kuolemasta, kalleimmaksi aarteeksemme. Näin elämämme pelastuu.

Suuria sanoja blogissa – mutta nämä eivät ole sanoja sanojen tähden. Kyse on mielenmuutoksesta, ei voimankäyttöön perustuvasta jaosta. Se mitä Jeesus tässä sanoo, tapahtuu mielessämme ja sitäkautta jalkautuu elämäämme vieden meitä eteenpäin. Retoriikkaa ja kikkailua, taitavia sanankäänteitä, viihdyttävää viihdettä – ei todellakaan! Jeesus puhuu sanoja, jotka sydän ottaa vastaan ja sanoja joissa sydän tahtoo viipyä ja etsiä sovelluksia joita se itse kullekkin tarkoittaa.