Kuuntele bloggaus:
Olen viimepäivinä lukenut Markuksen evankeliumia. Aina ajoittain sieltä putkahtaa vastaan yksittäisiä kohtia, kohtia jotka pysäyttävät ja saavat miettimään. Tänään luin kuinka Jeesuksen luo tuli suuret joukot ihmisiä ja heille piti saada ruokaa. Ruokaa ei kuitenkaan ollut mukana. Tähän hetkeen Jeesus sanoo opetuslapsilleen “Antakaa te heille syötävää”.
Ohitan alkuperäisen yhteyden. Voit lukea sen Matteuksen evankeliumin kuudennen luvun 30-44 jakeista. Siinä Jeesus lopulta ruokkii nuo viisituhatta miestä, eli ehkäpä vielä paljon suuremman joukon koska varmasti joukossa oli myös naisia ja lapsia.
“Antakaa te heille syötävää” Jeesus sanoo. Mietin, että jos nyt minulle sanottaisiin samoin, mitä minä jakaisin syötäväksi? Mitä sinä jakaisit toisille?
Toki jotain purtavaa voin jakaa, mutta koen Jeesuksen sanat myös kehoituksena pohtimaan millä lailla voisin ruokkia, siis hengellisessä mielessä, kaikkia tarvitsevia.
Mikä todella ravitsee? Mistä on hyötyä vielä huomennakin? Raamatusta nousevan viisauden jakaminen on mielestäni tällaista. Tukevalla aamupalalla pystyy lähtemään liikkeelle, mutta Jumalan sanasta, Raamatusta nousevan viisauden siivittämänä pystyy käymään iltaan saakka. Olen vakuuttunut, että tavalla tai toisella kannattaa antaa “syötäväksi” Raamatusta nousevaa viisautta.
En tiedä mitä sinä tarvitset nyt, mutta kun Jeesus sanoo minulle Raamatussa “anna heille syötävää”, luonnollisesti katson sitä mitä juuri itse olen saanut ja pyrin siitä jakamaan.
Luin Markuksen evankeliumista Jeesuksesta seuraavan seikan, selitän kohta enemmän. Kohta menee näin: “Ihmisten epäusko hämmästytti häntä.”. Kohta löytyy kertomuksesta, jossa Jeesus käy kotikaupungissaan ja siellä hänet torjutaan. Vaikka hänen ihmetekonsa ja opetuksensa ovat tuttuja, niin ihmiset torjuvat Jeesuksen, koska hän on kasvanut heidän keskellään ja he kokivat Jeesuksen olevan kuin yksi heistä. Tätä torjuntaa, epäuskoa Jeesus ihmettelee.
Minua puhuttelee Jeesuksen ihmettely. Tilanne on niin merkillinen. Ihmiset ensin ihmettelevät Jeesuksen voimallisia tekoja ja opetuksia. He siis kokevat Jeesuksen olevan jotain merkittävää, mutta sitten polkevat selvät näytöt, todisteet, jalkoihinsa sillä, että Jeesus on heidän kylältään.
Ihminen on luonnostaan taipuvainen tarttumaan epäuskoon. Tilanteessa on vastakkain monta uskoon nostavaa seikkaa ja yksi epäuskoon kääntävä. Tähän epäuskoon ihmiset sitten kääntyvät – mitä olisikaan tapahtunut, jos he olisivat lähteneet pohtimaan ja tutkimaan uskoon nostavaa sen sijaan, että pistivät kaikki voimansa epäuskoon kääntävään?
Bloggauksella on olemassa kohtuullinen pituus, joten nyt seuraa käänne draaman kaaressa. Kun Jeesus sanoo nyt minulle: anna heille (siis sinulle) syötävää, niin mitä annan? Annan tämän kertomani tilanteen ja yhden avaimen siihen. Jeesusta voidaan kyseenalaistaa monin tavoin – mutta älä tartu kyseenalaistuksiin – tartu Jeesukseen, kulje tämä päivä tutustuen häneen, lue Markuksen evankeliumi tänään ja mieti sen jälkeen mitä olet saanut “syötäväksi” – uskon että sinulla on silloin purtavaa moneksi päiväksi.