Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2015

Elämä on ihmisiä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kuuntele bloggaus:

 

Leo_netti

Leo Louhivaara lauloi eläkkeelle yhdessä vaimonsa Sarin kanssa

Kun vuosia karttuu, huomaa että yhä nuoremmat ja nuoremmat jäävät eläkkeelle. Kun katsoo itseään peilistä, on vaikea ymmärtää sitä ristiriitaa mikä on oman kokemuksen ja peilin antaman kuvan välillä. Elämä kuluu ja paljon jää taakse.

Olin työtoverini eläkejuhlassa. Minulla oli viimeinen puheenvuoro juhlassa. Ajattelin tuoda muutamia asioita puheessani, mutta puheiden vierähtäessä vuorooni, nuo näkökulmat olivat tulleet jo riittävästi esille – minun oli sanottava jotain muuta.

Meillä kullakin on erilaisia elämänvaiheita. Jotkut vaiheet sulkeutuvat kokoanaan, mutta monista silti jää jotain elämään. Mitä elämä oikeastaan on, mitä se on kun kaikki muut aiheet on jo puhuttu pois, mitä jää? Tähän ajatukseen pyörähdin kun löysin itseni tuomasta tervehdystäni.

Elämä on ihmisiä – tähän ajatukseen päädyin. Hienon kuuloinen lausahdus, loistavat sanat laulun kertosäkeeseen. Elämä on ihmisiä ei kuitenkaan ole hieno kirjailtu ajatelma, vaan tosiasia – elämämme on ihmisiä. Kun miettii nuoruutta – se on ihmisiä, opiskelua – se on ihmisiä, työuraa – se on ihmisiä ja uskon että eläkkeelläkin se on edelleen ihmisiä.

Kun elämä on ihmisiä, on hyvä olla.

Elämällä on päämäärä. Meidän tärkein asia on löytää uudelleen yhteys Jumalaamme, Luojaamme. Jeesus on valmistanut pelastuksen tien Jumalan luo.

Menetämme joskus ihmisiä ympäriltämme, milloin etäisyyden tähden, milloin eri asioihin keskittymisen tähden, milloin riitojen tai muiden asioiden tähden. Kun elämä on ihmisiä, haluamme palata siihen. Haluamme kokea yhteyttä keskenämme, haluamme olla kerran yhdessä Taivaallisen Isämme luona. Haluamme että taivaassakin elämä on ihmisiä.

Elämä on ihmisiä, on aika keskittyä siihen.

Kuiva maa kaipaa sadetta

Julkaistu , kirjoittanut
2

Kuuntele bloggaus:


Hiekkaa ja kaikenlaista pölyä on kaikkialla talven jälkeen. Hiekanpoistokoneet kasteluautoineen hoitavat ison osan pois. On hienoa käydä siistitylle tielle. Lenkin jälkeen kuitenkin tuntee kasvoissa ja suussa hiekan. Maa kaipaa kunnon sadetta vielä, ennen kuin kaikki on poissa.

Mietin sitä, että mekin tomutamme ja karistamme itsestämme kaikenlaista. On tarpeen ravistaa kertynyttä kauhtaa. Kuitenkin kaiken karistamisen jälkeen saattaa suussa edelleen maistua se sama. Tarvitsemme sadetta, joka huuhtelee kaiken pois ja antaa kasvun joka peittää loput.

Maa kaipaa sadetta, muuten siinä ei kasva mikään.

Mietin tätä aamullisen Raamatuntutkiskelun jälkeen. Miten tarpeen on lukea ja kokea Raamatun tekstiä. Se on kuin sade, joka saa meissä jotakin kasvamaan. Ilman sitä suussa maistuu usein aina se sama ja sitä samaa lähdemme päiväämme kylvämään. Raamatun sana puhdistaa ja uudistaa meitä kuten sade.

Yksi piirre Raamatun uudistavassa voimassa on se, kuinka se toimii meille peilinä. Peili näyttää totuutta, se ei kaunistele eikä vääristele – se on aito. Tämä aitous tulee meitä kohti ja vaikuttaa. Toiset loukkaantuvat, toiset nöyrtyvät. Nöyrtyvä on kuin maa, joka imee kosteuden itseensä muuttuen yhä ravitsevammaksi kasvualustaksi. Loukkaantuva antaa vesien virrata ylitseen jääden lopulta edelleen kuivaksi ja kovaksi.

Kuiva maa kaipaa sadetta. Joskus maa on niin kuivaa, että se on halkeillut. Ehkäpä halkeamat auttavat sitä kostumaan sitten kun sade lopulta tulee. Ilman halkeamia kuivan ja kovan maan on vaikea saada kosteutta imeytymään itseensä, kuiva ja kova pinta kun antavat kaiken virrata pois.

Sataisipa sydämiimme.

Jälkikirjoitus: Bloggaus jäi ajallaan julkaisematta ja siten sadekin on jo pölyjä ehtinyt huuhdella