Tarvitsemme uudistumista

Kuuntele bloggaus:


Ihminen ei ole kone. Ihmistä ei ole luotu tekemään yhtä ja samaa ikuisesti. On luotava välillä uutta – muuten ihmisestä tulee kone – kone, jollainen hän ei pysty olemaan.

Tässä tämän kertaisen bloggauksen teema. En mahda mitään sille, että ajatus uuden luomisen tarpeellisuudesta vaivaa minua. Se ei  suostu jättämään rauhaan. Olen joskus pohtinut teemaa – olen nimittäin miettinyt mitkä asiat elämässä ovat sellaisia, ettei niitä voi uusiksi laittaa ja sitten mitä ovat sellaisia, että ne voi aivan hyvin uudelleen järjestää. Tästä päästään siihen, että niiden asioiden suhteen, jotka voi aivan hyvin uudelleen järjestää, kannattaa niin myös joskus tehdä.

Ihminen vastustaa muutosta. Suostumme muutokseen vain pakon edessä. Tästä seuraa ongelmia. Lisää ongelmia seuraa siitä, että kun meitä alkaa elämä puristaa, usein haemme uudistumista ja apua väärin – laitamme uuteen järjestykseen asioita, jotka edustavat elämässämme pysyvyyttä ja jätämme koskematta niihin, joita voisimme hyvinkin järjestää uudelleen.

Uuteen tarttumisella on valtavat vaikutukset. Uskon, ettei ole aivan sattumaa että meillä on sanavarastossa sana ”uudistua”. Sivistyssanakirja selittää sanaa uudeksi muuttumisella, uudenlaiseksi tulemisella. Puhumme myös uudestisyntymisestä. Tätä sivistyssanakirja selittää sanomalla sen olevan ”Jumalan luoman uuden kristillisen elämän alku ihmisessä”.

Ihminen ei ole kone. Jos toistamme päivästä toiseen samaa, taivumme pikkuhiljaa alaspäin. Uuteen tarttumalla joudumme nousemaan, suoristamaan itsemme – tarvitsemme jälleen apua – olemme jotain vailla. On verrattoman tärkeää kokea uudestisyntyminen, mutta on myös verrattoman tärkeää elää uudistuen – ottaa edelleen vastaan uusia haasteita – haasteita niillä elämänalueilla, joissa asioita voidaan laittaa uuteen järjestykseen. Tämän uudistumisen myötä olemme jälleen lähempänä elämää ja sen antajaa.

Todistus | Veijo Olli 2004

Olen viimeaikoina löytänyt kaikenlaista kovalevyiltäni. Tällä kertaa vastaan tuli 2004 pitämäni todistuspuheenvuoro. En muista enää, kuinka paljon väkeä oli Kuopiohallissa todistustani Kansanlähetyspäivillä kuulemassa, mutta muistan yhden saamani palautteen todistuksesta – palautteen antaja oli pitänyt sanoista, johon päätin todistuksen.

Jaan todistupuheenvuoron nyt tässä, ehkä se voi vielä jatkaa todistustaan ja onhan siinä sellaiset loppusanat, että jo senkin takia kannattaa jakaa, jos vaikka vielä joskus todistaisi.

 

Minulla oli todistukseni tueksi kuvasarja. Alla kuvat järjestyksessään.

Dia2 Dia3Dia4Dia5

Armotonta menoa

Kuuntele bloggaus:


”Armotonta menoa” lauloi aikanaan Laulava Talonmies. En tiedä missä laulun vitsi piili – oliko se esityksessä vai sanoissa. ”Jumala armahtaa, minä en” kirjoitti toinen herra. Nämä kaksi sananpartta nousi mieleeni, olen nimittäin viime päivinä pohtinut anteeksiantamattomuutta. Kolmas mieleeni noussut on vaikeammin selitettävissä. Leijonasydän elokuvassa, jonka Dome Karukoski on ohjannut ja Aleksi Brandy käsikirjoittanut, on yksi puhutteleva sivutarina. En voi enempää asiaa tässä pohtia tekemättä juonipaljastuksia – tämä bloggaus siis sisältää juonipaljastuksia, tai ainakin yhden.

Viha, anteeksiantamattomuus, on vaarallinen matkakumppani. Se on toki vaarallinen kaikille osapuolille, mutta elämän kaartuessa ja kouristellessa se saattaa ikäänkuin kääntyä itseään vastaan – toimia kuin bumerangi – siis kuin se heitettävä vempele, joka palaa heittäjän luo. Viha, anteeksiantamattomuus, saattaa lopulta kaartaa takaisin ja iskeä heittelijänsä maahan, kuoliaaksi.

Elokuvan päähenkilön veli kohtasi tämän. Lopulta viha löysi kohteekseen oman itsensä ja silloin räjähti.

Traagista. Taraagista on myös ne vuodet, jotka kuluvat vihaa vaaliessa. Armoton meno syö, vaikkei sitä ymmärtäisikään.

Miksi olen pohtinut näitä? Olen pohtinut siksi, että olen työstänyt kertomusta jonka sisältöön kietoutuu seuraavat sanat: ”Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee.”. Tämä sananparsi on Raamatusta, Efesolaiskirjeen kuudennesta luvusta, se jatkuu vielä varoituksella, ettei näin tulisi antaneeksi Paholaiselle tilaisuutta.

Jos ajatellaan vihaa, joka saa kerätä keräänsä päivästä toiseen, niin voiko kukaan enää avata tuollaisen kerän? Luulen ettei kerää enää pystytä avaamaan.

Täysin sotkuun kerätty kerä saadaan auki vain armolla. Se aukeaa niin, että päästetään siitä irti ja annetaan sen upota armon mereen – mereen, jonka rannalla lukee ”Kalastaminen kielletty”.

Linkki: Junioriavain Efe. 4:26b-27, ”Sopikaa riitanne ennen kuin…”, Veijo Olli

Heti tuli selkeämpi olo

Kuuntele bloggaus:

 

Korvamadoiksi yleensä mielletään musiikkikappaleet, jotka pyörivät mielessä. Korvamato edustaa ehkä negatiivista asiaa. Minulla tässä on pyörinyt positiivisessa mielessä korvamato, tai olisiko se mielimato vai mikä – mielessäni siis pyöri toistamiseen Raamatusta Saarnaajankirjan sananparsi: ”hyödyllinen kuntoonpano on viisautta”.

Olen tehnyt Raamatunkohdasta Junioriavain opetuksen, Junioriavain opetus on Raamatunjakeen opetus alakouluikäiseille. Opetukset tulevat Radio Dein taajuuksilla Kansanlähetyksen ohjelmien yhtydessä lauantaina ja sunnuntaina. Opetuksen tarkoitus on muistaa kyseinen Raamatunjae ja jotain sen sisällöstä. Opetukset ovat saaneet paljon posiitiivista palautetta niin lapsilta kuin vanhemmiltakin – jotkut ovat kysyneet, että saahan vanhempikin ihminen kuunnella niitä – vastaus on kyllä.

Opetus kuultavissa avaimia.net kanavalla tästä linkistä.

Takaisin asiaan, korvamato, mielimato. Tuo mieleeni noussut ja siellä viipynyt ”hyödyllinen kuntoonpano on viisautta” kannusti ottamaan talvilomasta kaksi päivää sellaisiin ”projekteihin”, jotka ovat jääneet roikkumaan ja siten mieltä kuormittamaan. Jännää miten noinkin pieni paneutuminen saa niin paljon aikaa – olkoonkin vielä, että päivät olivat minulle teemapäiviä joiden lomassa tein paljon muutakin.

Teemapäivien aikaan mieleeni nousi kerran näkemäni lyhytelokuva, muistelen että sen nimi oli ”Synti”. Nimestään huolimatta se ei käsitellyt synti käsitettä sanan hengellisessä merkityksessä, jostakin syystä elokuvalle vain oli annettu sellainen nimi. Siinä oli kohtaus, jossa hieman epästabiilissä olotilassa oleva nainen kertoi kuinka hän kantoi mieltään pitkään vaivanneen nojatuolin olohuoneesta ulos ja totesi että ”heti tuli selkeämpi olo”.

Tuo ”heti tuli selkeämpi olo” on kulkenut mukanani elokuvan näkemisestä saakka. Ja kun teemapäivät olin pitänyt, voin hyvin yhtyä elokuvan sanoihin – Raamatun Saarnaajan kirjan viisauden kannustama tekeminen lakaisi mieltä kuormittaneita asioita pois, niitä sai prosessoitua ja nyt kyseisten projektien suhteen olen ”liekeissä” entisen ahdistuksen kaltaisen masentavan latistuksen sijaan!

”Jos rauta on tylsynyt eikä teränsuuta tahkota, täytyy ponnistaa voimia; mutta hyödyllinen kuntoonpano on viisautta.” – Saarnaaja 10:10 vanhempi käännös

”Jos kirves on tylsä eikä sen terää tahkota, tarvitaan enemmän voimaa. On hyödyllistä soveltaa viisaus käytäntöön.” – Saarnaaja 10:10 uudempi käännös