Uskon perustus, Saarna Mestarin Miehet tapahtumassa 28.10.2012

Antauduttuani keskusteluun Mika Tuovisen blogin Hengellinen herätys artikkeliin, muistin yhden saarnan, jonka nyt tahdon jakaa sinulle blogin välityksellä. Saarna on talletettuna nauhoitteeseen Mestarin Miehet päiväistä ja sen saa hankittua tästä linkistä. Käytin saarnan yhteydessä seuraavaa kuvaa, sen selitys on osana saarnaa äänitteessä, mutta koen että jo tekstiin käydessä se voi olla paikallaan esittää. Valmistin kuvan juuri ennen saarnaa, joten se on ollut kokoajan ”skissi” tasoa. Pääpointti kuvassa on, että jokaiseen taloon on meidän tehtävä tie ja jokaiseen taloon olisi saatava valot päälle. Jos joltakin tie tai valo puutuu, se on tehtävä.

saarnakuva_veijo_olli

Uskon perustus, Saarna Mestarin Miehet tapahtumassa 28.10.2012, Veijo Olli

Matt. 5: 13-16

Jeesus sanoo:

»Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.
Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.»

Saarna

Jeesus pitää valtaisan massatapahtuman. Väkeä on kokoontunut kuulemaan runsain joukoin. On kyseessä ”Vuorisaarnaksi” nimitetty tilanne. Evankelista Matteus on tilanteen meille taltioinut. Aikansa päämedia, kirjakäärö, on saanut sisältöä ja jakelukanavat ovat välittäneet tapahtumaa eteenpäin. Vuosien varrella tieto tapahtumasta on säilynyt ja näin aikaan ja paikkaan sidottu massatapahtuma on edelleenkin olennaisilta osin meidän tavoitettavissa. Vuorisaarna on muokannut maailmaa, se on vaikuttanut yksityisten ihmisten elämään, se on ohjannut ja ohjaa edelleen Jumalan lapsia täällä maan päällä.

Suuressa massatapahtumassa Jeesus puhuu suolasta ja valosta. Hän puhuu asioista, joiden parissa ihmiset elävät. Jokainen tarvitsee suolaa ja valoa. On päivänselvää, että näillä on selvät oikeat käyttötavat. Suola, jossa ei ole makua, ei kelpaa mihinkään ja piilotetulla valolla ei paljoa mitään valaista. Jeesus yhdistää myös näiden kautta suuria opillisia kokonaisuuksia. Vanhan Testamentin aikana suolaa pidettiin pyhänä ja se kuvasi liiton pysyvyyttä. Valo pukee Jumalaa ja Jeesus itse sanoo olevansa maailman valo.

Nyt Jeesus sanoo kansalle: ”Te olette maan suola”  ja ”Te olette maailman valo”.

Voisimme analysoida suoloja ja valoja, mutta voimme oikaista kuvien ohi suoraan asian ytimeen. Jeesus sanoo kuulijoilleen heidän olevan ne, joiden kautta Jumalan valtakunta välittyy maailmaan.

Opettaessaan, Jeesus valmisti omiaan. Jokaisen toive on joskus valmistua. On aika kokeilla meidän pintaa tikulla ja katsoa olemmeko kypsiä.

Muistan kuinka opiskelut päättäneenä, vasta valmistuneena olin kovin epävarma siitä mitä työuraltani halusin. Työpaikkahaastattelussa vedin pohjanoteeraukset, kun minulta kysyttiin, kiinnostaako minua enemmän työskennellä kunnossapitosuunnittelijana vai uuden suunnittelijana. Haave tehdä työtä lentokoneiden parissa kiiti kuin suihkukone jälkipoltto päällä yläilmoihin kun en osannut ottaa asiaan kantaa.

Jeesuksen sanat kysyvät myös meiltä: Haluammeko olla suolana ja valona maailmassa?

Jos haluamme, se vaatii ja tarkoittaa jotain. Tähän haasteeseen ei voi lähteä riskittömästi ja nielaisematta.

Ehkä on hyvä pyöritellä hieman suolaa ja valoa. Näitä voi käyttää niin, etteivät ne tuota haluttua lopputulosta. Suolaa pitää olla riittävästi, ei liikaa eikä liian vähän. Samoin on valon laita. Vakan alta valo ei oikein valaise mitään ja suoraan silmään syydettynä se saattaa häikäistä ja jopa sokeuttaa. Tämän tähden Jeesus antaa opetuksessaan selkeän tavoitteen: Kaiken tavoite on, että: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.

Kaiken tähtäyspiste on, että Jumala, Taivaallinen Isämme saisi kunnian. Tämä on jännitteitä synnyttävä, jopa ristiriitoja avaava asia.

Meitä kutsutaan ja kutsun tavoite on, että toinen saa kunnian.

Me olemme ne, joiden kautta Jumalan valtakunta välittyy nyt maailmaan.
Me olemme ne, joiden välityksellä Jumalan valtakunnan vaikutus säilyttää maailmaamme.
Me olemme ne, joiden kanssa Jumala synnyttää uusia Jumalan lapsia.

Kun Jeesus käyttää kuvaa ”maan suola”, niin aikalaisilla oli selkeä käsitys suolasta. Oli hyvää suolaa ja huonompaa suolaa. Huonompi suola oli tuotettu kuolleesta merestä ja hyvä suola oli toisaalta, vuorilta saatua puhdasta suolaa.

Kuolleen meren suolassa varsinaisen suolan osuus oli vain 7%. Huonon suolan kanssa läträäminen oli tuttua. Kielikuva tavoitti aikalaisensa. Huono suola menetti nopeasti makunsa ja kelvoton tavara heitettiin kadulle kulkijoiden tallattavaksi. Jeesus sanoo kuulijoilleen, olkaa hyvää suolaa, puhdasta suolaa. Suolaa, joka pitää makunsa.

Tämä on haaste meille. Meidät kutsutaan olemaan hyvää, puhdasta suolaa. Haaste kutsuu siivoamaan, luopumaan väärästä, vääristyneestä. Se kutsuu myös puuttumaan asioihin ja ilmiöihin jotta maailmassa säilyisi Jumalan kohtaamisen edellytykset ja elämälle suotuisat olosuhteet.

Jeesus sanoo: ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.”

Kuka haluaisi olla pyörimässä ihmisten jaloissa?

Katsotaan toista Jeesuksen piirtämää kuvaa, valoa. Luen kohdan vielä. Kerran eräs arvostettu opettaja sanoi, että opetuksessa kannattaa lukea Raamatun tekstiä, sillä toisinaan siinä ei mitään muuta hyvää ehkä olekkaan.

”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

On helppo huomata, että tässä esitelty valo on lähtöisin Jumalasta.

Moni on varmasti joskus poikennut ystävän luo ja huomannut jo kaukaa, ettei tämän ikkunoissa ole valoa. Tästä huolimatta käynyt, ikään kuin varmistukseksi, soittamassa ovikelloa todetakseen, ettei ketään ole kotona. Kun on pimeää, yleensä sisällä palaa valoja. Toisinaan kyllä haluamme tunnelmoida ja pidämme pieniä valoja päällä tai poltamme kynttilöitä. Silloin usein haluamme olla omissa porukoissa, keskenään.

En tiedä, onko merkityksellistä Jeesuksen sanoissa se, että niissä puhutaan sisällä olevasta valosta. Jeesushan sanoo että valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Jos tällä on merkitystä, niin voisiko silloin tämän kohdan sanoittaa näin:

Loistakoon valomme, se että olemme Jumalan lapsia kaikille niille, jotka tulevat huoneeseemme, elämäämme?

Minua kiehtoo tällainen sanoittaminen. Jos olet kanssani eri mieltä ja sanot, että kyllä valon tulee loistaa koko maailmaan, niin minä isken seuraavan kortin pöytään ja sanon – toisten huoneet ovat isommat kuin toisten!

Kuinka iso on huoneesi? Kuinka moni saa olla kanssasi samasta valosta osallinen? Saako sinussa asuva valo tavoittaa myös sinut itsesi?

Jeesuksen ”Te olette maailman valo” kuvaan kätkeytyy toinen kuva, vuorella oleva kaupunki. ”Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella”.

Jeesus antaa mallin, miten voimme valoinemme toimia – voimme muodostaa näkyvän ”kaupungin”. Näkyvä kaupunki on jotain, jonne tarvittaessa osaa mennä ja tulla. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki tiedetään, sen olemassaolo on kaikkien tiedossa. Ennen kaikkea, kun on pimeää, ylhäällä oleva kaupunki on tunnistettavissa valoistaan. Se loistaa Jumalan kirkkautta.

Joku löytää yksinäisen valaistun mökin, mutta vuorella olevan valoisan kaupungin löytävät suuret joukot. Jeesus opetti vuorisaarnassa suurta joukkoa, hän piti massatapahtumaa. Toisinaan Jeesus opetti ihan vain lähimpiään. Molempia tarvitaan, tärkeää on että valot ovat päällä niin kotona kuin kaupungissa.

Otetaan sivujuonne. Jeesus puhuu suolasta, suola tulee vastaan laajemminkin Raamatussa. Kolossalaiskirjeessä kehotetaan ”puhumaan aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte.”.

Suola on suolaa ja pippuri on pippuria. Joskus meillä menee nämä sekaisin.

Muistan kuinka yläasteella kotitaloustunnilla meillä meni teelusikat ja ruokalusikat sekaisin. Teimme lihapataa. Pataan piti laittaa puoli teelusikallista valkopippuria, mutta meidän kartanlukijamme käski laitta puoli ruokalusikallista. Kun pata oli muhinut, opettaja joka oli tiukista otteistaan tunnettu, maistoi ja totesi ruuan tulisuuden. Hän oli varma, että ruoka oli tärvelty tahallaan ja niin saimme syödä sen hänen silmien edessä jokaisen ruokapalan jälkeen vettä hörppien.

Suolalla höystäen sanotaan Kolossalaiskirjeessä.

Meillä on viesti. Tahdomme viestimme tavoittavan. Meillä on siten vastuu viestin vastaanotosta. Siis siitä, että se tulee kuulluksi ja siitä että se ymmärretään.

Kun sanoja suolalla höystetään, varmistetaan että sanojen puuro saa suussa sellaisen vastaanoton, että se on helppo niellä. Joskus puuro voi olla niin paksua, että se pitää nieleskellä vesilasin kanssa kuten meidän tulinen lihapata. Mutta jos suolaa ei oikein ole, niin puuron syöminen on lähes mahdotonta.

Toinen esimerkki kouluruokailusta, ala-asteelta vuosien takaa. Järkyttävän suolaista ruokaa, jotain lihaa. Joku keksi, että ruuassa käytetty liha oli varmaan mennyt pilalle ja sen tähden se oli suolattu tunnistuskyvyttömäksi.

Suola ei ole pää-aineosa. Sitä pitää olla sopivasti. Jonkun muunkin tulee maistua kuin suolan.

Meillä on viesti, jonka haluamme tavoittaa vastaanottajan. Tai pikemminkin meille on annettu viesti, joka on tarkoitettu meidän kautta kaikille.

Meidän kautta kaikille.

Tarvitsemme suolaa ja valoa omaan mökkiin. Sitten meitä kutsutaan rakentamaan suurta kaupunkia, joka on kaikkien tiedossa.

Jeesus kertoi vertauksen kylväjästä. Kylväjä kylvi siemeniä minne sattui ja lopputulos ei ollut aivan täydellinen. Monin paikoin siemenet eivät saaneet kasvaa häiriöittä ja häiriöiden kautta niille kävi huonosti. Jostakin syystä tämän vertauksen jälkeen Jeesus puhuu samoja sanoja kuin tekstissämme.

”Ei kukaan sytytä lamppua ja sitten peitä sitä astialla tai pane sitä vuoteen alle. Lampunjalkaan se pannaan, jotta sisään tulevat näkisivät valon.  Ei ole mitään kätkettyä, mikä ei tulisi ilmi, eikä salattua, mikä ei paljastuisi ja tulisi tietoon.  Tarkatkaa siis, miten kuulette. Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hän luulee itsellään olevan.”  (Luuk. 8:16-18)

Viimeisenä katsaus siihen ihmismassaan, jolle Jeesus puhui.

Kuulemassa oli suuri joukko ihmisiä, jotka olivat kulkeneet Jeesuksen perässä, kuten Matteuksen evankeliumin neljännen luvun 25. jae kertoo. Ihmisiä, jotka halusivat kuulla häntä. Kyseessä ei ollut suuri opetuslasten joukko, vaan sellaisten ihmisten joukko, jota Jeesus opetuksineen veti luokseen.

Tämän kansanjoukon nähdessään Jeesus nousi vuorelle, istuutui ja alkoi opettaa.

Jeesus sanoo sekalaiselle, perässään kulkevalle kansalle, että te olette maan suola ja että te olette maailman valo!

Tämä voi tuntua vähäpätöiseltä huomiolta, mutta sillä on valtava mittakaava!

Jeesus siis sanoo sekalaiselle, perässään kulkevalle kansalle, että te olette maan suola ja että te olette maailman valo!

Jeesus haastaa kaikki, kaikki joissa Hän herättää uskoa.

Herättääkö Jeesus sinussa uskoa? Jos herättää, niin Hän kutsuu sinut suolaksi ja valoksi maailmaan!

Sinua kutsutaan, sinua kutsutaan todistamaan Jeesuksestasi, todistamaan uskostasi – olemaan suolana ja valona maailmassa. Tuomassa Jeesuksen kaikkien nähtäville, Jeesuksen, johon uskon nyt tunnustamme…

Herätys kaipaa sinua!

Luin Mika Tuovisen blogista kirjoituksen Hengellinen herätys (suosittelen, lue kirjoitus). Kiitos Mika kirjoituksesta! Kirjoitus, sen teema ei jätä rauhaan – aamulla kuntosalilla muistin yhden kuvan, jonka koen liittyvän tähän teemaan. Piirsin kuvan joskus, kun olin menossa opettamaan Raamatusta, Nehemian kirjasta.

Dia4Nehemia ryhtyi toimimaan Jerusalemin surkean tilan paranemisen hyväksi. Hänelle syntyi näky siitä, mitä tuli tehdä ja hän ryhtyi toimeen. Hän oli huolellinen, kartoitti tilanteen ja jakoi sitten näkynsä toisille. Näin näykyyn liittyi muitakin ja lopulta Jerusalemin tila saatiin korjattua.

Kuvaan tallensin ajatuksen siitä, että on kahdenlaista liikkellelähtöä: etenemä ja laajuus. Laajalla liikkeellelähdöllä on vaikeutensa, moni miettii asiaa ja kaikki kestää tuskastuttavan kauan ennenkuin voidaan mitään tehdä. Toinen liikkellelähtö on Nehemian tekemä, etenemä – tällöin lähdetään selkeää päämäärää kohti ja edetessä levitetään näkyä sillä seurauksella, että ne jotka kokevat voivansa yhtyä näkyyn liittyvät mukaan. Lopulta ollaan etenemässä laajasti.

Tätä kaikkea pohtiessa on pakko myös katsoa ympärilleen. Moni elinkelpoinen näky on jäänyt puolitihen, riutumaan paikoilleen. Tässä ”valmiissa maailmassa” Nehemian kaltainen huolellinen lähtökartoitus on merkittävä. Huolellista siinä, että meidän jokaisen on, ennekuin pykältää jotakin uutta pystyyn, syytä kartoittaa onko sitä jo – voi ollakkin, ettei meitä Nehemian tapaan kutsuta mobilisoimaan suura joukkoa, vaan liittymään siihen.

Raamatussa, Hebrealaiskirjeen 10 luvun 25 jakeessa sanotaan:

”Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.”

Luulenpa, että tänä päivänä monia kaivataan rakentamaan omaa hengellistä kotiaan, sitä tuttua, liiankin tuttua, jonka vikoihin ja puutteisiin ei enää jaksaisi ajatustakaan uhrata.

Niinkuin_Herralle

Yllä kuva, jonka väitän ajaksi ja paikaksi missä voimme kokea jotain, mitä voi kutsua herätykseksi, hengelliseksi herätykseksi. Hengellinen herääminen, monenlainen uudistuminen uskossa kaipaa hengellistä kotia, seurakuntaa, se kaipaa pienpiiriä, Raamattupiiriä tai solua jossa voi jakaa elämäänsä toisten kanssa. Sekaipaa työn ja harrastusten antamista Herran käyttöön. Näin meillä on paikka jossa meitä ravitaan, paikka jossa meistä huolehditaan, paikka jossa kutsua toisia, paikka minne kutsua jne.

Näky, jota tahdon levittää on nyt tämä: Älä laiminlyö hengellistä kotiasi, älä raamattupiiriäsi. Anna nämä ja kaikki muu vapaasti Herran Jeesuksen käyttöön.

Mitähän tämän näyn leviämisestä voisi seurata? Voisiko se olla hengellistä heräämistä?

Tarina | Yksinkertainen vedenjakaja

Varmaan kymmenen vuotta sitten olin menossa pitämään Raamattuopetusta vääristä profeetoista. Opetusta valmistellessa mielessäni rakentui kertomus Yksinkertaisesta vedenjakajasta. Sepitin tarinan ja esitin sen osana opetustani.

kuva1

Tarina on tuon jälkeen monissa eri muodoissa ollut minulla matkoillani mukana, kuitenkin se on lopulta jäänyt pöytälaatikkoon pölyyntymään. Nyt päästän Vedenjakajan jälleen liikkeelle – hyvää matkaa!

Ei pesää pahalle!

Joku on sanonut: ”Emme voi estää lintuja lentämästä päämme päällä, mutta voimme estää niitä tekemästä pesän”. Kävin Iisalmessa Kansanlähetyksen Kohtaamispaikka tilaisuudessa opettamassa Kiusaukset, hyvän ja pahan taistelukenttä – teemasta. Esitin opetuksen yhteydessä muutaman kuvan. Yksi kuva esitti edellä mainittua taistelukenttää.

2014_Kiusauksissa_9-3-2014

Elämässä tulee vastaan kaikenlaista. Kuvassa on kaksi tahoa, ”syvältä” ja ”korkealta”. Siitä, kumman tahon annamme vaikuttaa meissä tuon kaikenlaisen suhteen vaikuttaa suuresti siihen mitä tulee tapahtumaan.

Mielemme on kuin umpinainen astia. Kun siihen riittävästi pumppaa painetta, se räjähtää. Räjähdyksen voi välttää pumppaamatta painetta, menemällä kaiken painetta nostavan kanssa Jeesuksen, Jumalan tykö. Jumala on voimallinen auttamaan meitä kaikenlaisissa kiusauksissa.

Toisinaan ajatellaan, että kun suututtaa, niin silloin jopa rehellisyys vaatii meitä tuulettamaan – antamaan räjähdyksemme kaikua pitkin ja poikin. Toki rehellisyys kaikessa on paikallaan, mutta on myös paikallaan ymmärtää mitä suutuspäissään laitamme matkaan – mitä lähetämme toisten kannettavaksi ja kuinka tuo kuorma voi johdattaa toisia kiusauksiin.

Tein kerran Junioriavaimen Jaakobin kirjeen 3. luvun viidennestä jakeesta: ”Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän!”. Voit kuunnella Junioriavainopetuksen Jaak. 3:5 tästä.

Sanojen voima tehdä hyvää, sekä pahaa on suuri. Viisas se, joka ymmärtää tämän kiusauksissa.

Dramatisointi | Alussa Sana, Jumala

Olin kokoustilanteessa, jossa illan puhuja luki Johanneksen evenkeliumin ensimmäisen luvun alkujakeet. Kuuntelin keskittyneesti ja koin voimakkaasti luetun jakson. Aamulla ajattelin, että paisutan pöytälaatikkoa ja luin kohdan nauhalle ja lisäilin taustalle muutamia ääniä.

Tässä Johanneksen evankeliumin alku – alku, jossa on tiivistettynä todella paljon.

Kun tietää mihin on menossa, on vaikeampi pysähtyä

Kun aamulla avasin Twitterin, siellä viserrettiin ajatusta, että sellainen joka tietä mitä on tekemässä, ei kovin helposti jätä sitä kesken. Luin myös Raamatusta Nehemian kirjaa, siinä sattui olemaan kertomusta samankaltaisesta asiasta. Nehemia jälleenrakensi Jerusalemin muureja aikoinaan ja hänen vastustajansa yrittivät kavaluudella saada Nehemian keskeyttämään työnsä. Olen kerran piirtänyt tästä kuvan.

Dia3Nehemiaa houkuteltiin pysähtymään, piiloutumaan ja sitten häntä houkuteltiin toisaalle. Tämä löytyy Nehemian kirjan  kuudennesta luvusta.

Monin tavoi meidän kutsumustamme koetellaan, milloin luopumaan siitä tai sitten kulkeutumaan siinä sivuun, puuhailemaan jotakin muuta. Opetin Raamattuavain ohjelmassa opetussarjan Elämä paineessa. Tuon opetussarjan neljännessä, torstain opetuksessa minulla oli edessä tämä Nehemian työn kaaviokuva.

Mietin kun luin tänään Nehemian kertomusta vastustajien hyökkäyksistä sitä, että tämän kertomuksen äärelle on hyvä palata aika ajoin. Vihollinen on väsymätön näissä asioissa, kun saamme voiton hänestä, hän lepää ja palaa uudelleen. Jos satumme seuraavalla kerralla olemaan levon tarpeessä, saatamme suostua hänen houkutteluunsa.

Olin kuulemassa Jordanian ja Pyhän Maan kirkon piispaa Munib Younan’ia. Hän kertoi saarnasa yhteydessä syyrialaisen kertomuksen munkin ja paholaisen taistelusta yhdestä kylästä. Munkki tahtoi viedä evankeliumia kylään, joka oli vielä paholaisen pauloissa. Voitokkaana ja vahvana munkki taisteli kylästä paholaisen kanssa. Lopulta he tekivät sopimuksen, munkki sai toimia kylässä julistamassa sanaa, mutta paholainen hoiti ruokapuolen. Paholainen lähetti keittoa ja kananpojan joka päivä ruuaksi. Ajan saatossa keitto laimeni ja kananpojat pieneni. Munkki suuttui ja ryhtyi riitelemään paholaisen kanssa keitosta ja hävisi paholaiselle. Munkki ihmetteli minne hänen voittonsa oli hävinny, miksi hän nyt hävisi paholaiselle, kun aiemmin oli tämän voittanut. Paholainen selitti: Ensimmäisellä kerralla voitit kun tulit suuren uskosi kanssa tänne, nyt tulit oman vatsasi tähden, olit kiinnostunut vain omista asioistasi.

Paholainen oli saanut johdatettua munkin sivuraiteille, syrjään kutsumuksestaan.

Missä Jumala oli kun tämä tapahtui?

Selailin kiintolevylleni tallentamia kuvia. Yksi kuva sai minut pysähtymään – kuva uppoavasta Titanic laivasta. Muistan sen piirtäneeni, mutta en muista millaisen opetuksen yhteydessä kuvaa olen käyttänyt, vai onko se jäänyt käyttämättä kokonaan. Kuvan viesti on kuitenkin selvä – Jumala oli vieressä, lähellä, kun kaikki tapahtui.

titanic

Tämä näkökulma voi tuntua pahalta, tai sitten se tuo lohtua. Jos näkee asian niin, että meille jokaiselle on annettu aikamme, niin silloin kuva lohduttaa edellyttäen, että tuntee Jumalan rakkauden ja sen että Hän varmasti elää nuo hetket kanssamme.

Kuinka voi esittää tälläisiä väitteitä? Mitkä ovat perustelut kaikelle?

Perustelut on siinä käsityksessä, mikä nousee Jumalasta Raamatun tekstien kautta. Vain Raamatun tekstien äärellä voi löytää Jumalan todellisen olemuksen. Ilman Raamattua ei Jumalaa voi tuntea.

Tein aikoinani Junioriavain opetuksen Psalmin kolme jakeesta kuusi.

”Minä menen levolle ja nukahdan, sitten herään taas aamuun. Koko yön Herra suojelee minua.”  Ps. 3:6

Muistan kun opetusta kirjoitin, tiedostin etten voi mitenkään tietää millaiseen maailmaan opetus tulee kun se radiosta lähetetään. Niinpä sitten kävi, että kyseisenä lauantaina aamukahvilla kuulin radiosta opetuksen avonainen sanomalehti edessä – lehdessä kerrottiin perhetragediasta, jossa oli mukana myös lapsia.

Kuuntele opetus tästä: Junioriavain Ps. 3:6, ”Minä menen levolle…”

Kerrotaan, että Titanicin upotessa laivan orkesteri soitti virttä ”Käyn kohti sinua, oi Herrani”. (Wikipedia lisää huomautuksen että usein väitetään, että näin oli.). Jos virsi kaikui laivan upotessa, niin sen sanoja katsellessa tulee mieleen, että Jumala todellaikin oli tuolloin lähellä.

Virsi 396, Käyn kohti sinua, oi Herrani

1.
Käyn kohti sinua,
oi Herrani,
tietäni viitoittaa
pyhä ristisi.
Virteni matkalla
soi täynnä toivoa.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.

2.
Kun päivä pilvinen
tien pimentää,
kun synkkä, raskas yö
usein yllättää,
niin katseen kaipaavan
taivaalle kohotan.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.

3.
Suo, että näkisin
tien taivaaseen,
vaikka se peittyisi
vaivaan, murheeseen.
Lohduta sanalla,
uskoa vahvista.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.

4.
Kun taival päättynyt
on päällä maan,
käyn luokse Jeesuksen
riemuun ihanaan.
Ei tuska yltää voi,
kirkkaana laulu soi.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.

Sarah Adamsin virren (1841, suom. Rauhansäveliä 1894, Aune Krohn 1912) pohjalta Niilo Rauhala virsikirjaan 1986.

Mihin usko tarttuu?

Kun valmistauduin viime sunnuntain Jeesus usko osuuteeni (opetin Kansanlähetyksen Sanan ja Yhteyden illassa aiheesta 1.2.2015 Kuopion Neulämäen kirkossa.) koin tarvetta piirtää kuvan siitä mihin usko tarttuu. Valmistelin myös kuvaan liittyvää selitystä, mutta säästin kokoontuneen seurakunnan siltä. Tässä bloggauksessa on sitten tuo selitys. Bloggaus on myös jatkoa edelliseen Läheisyys on hieno asia bloggaukseen.

Jeesus_näyttäytyy

Meistä monikaan ei pysty todistamaan toiselle Raamatun syntyä ja Jumalallista alkuperää, mutta se joka käy Raamattuun sisälle ja ottaa vastaan sen sanoman, niin tällainen ihminen vakuuttuu Raamatusta ja sen Jumalallisesta olemuksesta.

Tämä vakuuttuminen tapahtuu Jumalan vaikutuksesta Raamatun sanan äärellä: ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.” Room. 10:17.

Ihmisen sydämessä syntyy luottamus näihin sanoihin, tämä on uskoa. Raamatun sana synnyttää tämän luottamuksen. Jumala lahjoittaa uskon ihmisen kääntyessä Jumalan teon, evankeliumin puoleen. Aksel Valen-Sendstrad, Kristillinen Dogmatiikka kirjassa kertoo tästä seuraavasti pohtiessaan Jumalan sanan kykyä luoda tyhjästä jotakin:

”Esimerkiksi uudestisyntymisen ajatellaan selvästi olevan uutta luomista tyhjästä, koska ihmisellä ei itsessään ole mitään hengellistä kipinää eikä elämää, ei kaipausta totuuden Jumalan puoleen eikä tietoa hänestä ja Jumalan siksi täytyy itse luovalla sanallaan kutsua esiin se elämä, jota ei ennakolta ole olemassa. Hän tekee mahdottoman mahdolliseksi.” s. 169.

Vaikeata tekstiä, mutta tiivistettynä: ihminen on langennut syntiin niin totaalisesti, ettei voi siitä nousta. Jumala kuitenkin on voimallinen nostamaan ja synnyttämään uudestisyntymiseen. Tämä tapahtuu Jumalan sanan kautta.

Kuvassa Pyhä Henki kirkastaa Raamatun lukijan eteen Jeesuksen. Tuossa näyttäytymisessä usko syntyy ja tarttuu Jeesukseen – elävään Jumalaan. On siis ensiarvoisen tärkeää johdattaa etsivä kuvanmukaiseen kohtaamiseen Raamatun sanan äärellä, näin usko Jeesukseen voi syntyä ja päämäärätön uskonnollinen etsintä vaihtua elävän Jumalan tuntemiseen.

Linkkivinkki: Juuret opetussarja Raamattuavain ohjelmassa 2013 (Huom. kuuntele vanhin ensin, eli 27.5.2013 Juuret. Jumala, universumi, onnetar tai ”mikä lie”) Opetukset ovat n. 7 minuuttia jokainen.

Juuret_avaimissa

 

22.2.2015 Kohtaamispaikka, Lippuniemen srk-talo, Iisalmi

Vierailuni Iisalmessa sunnuntaina 25.1.2015 ei toteutunut ja uusi ajankohta on sunnuntaina 22.2.2015. Lippuniemen seurakuntatalolla Kohtaamispaikka tilaisuus kello 16. Pidän opetuspuheenvuoron siellä.

Pyhäpäivän teema on Jeesus, kiusausten voittaja. Opetusosuuteni keskittyy kiusausten kohtaamisiin niin, etteivät ne johtaisi lankeemukseen. Voisin sanoa, että opetuksessa käydään lankeemusten mekaniikan kimppuun ja opitaan ymmärtämään tapahtumien kulkua Raamatun esimerkkien avulla.

2014_Kiusauksissa_valmiinaKuvassa valmistelen opetuksen kalvoa. Meillä on vihollinen, mutta meillä on myös auttajamme. Auttajamme on suurempi ja Häneltä saamme avun kiusauksiimme.

Mikäli asut tai olet 22.2. Iisalmen seudulla, poikkea Lippuniemen seurakuntakodille Kohtaamispaikka tilaisuuteen!

 

Tarina | Lainan lantti

2004 tein ensimmäisiä radio-ohjelmia. Ohjelman nimi oli Jumala on suuri lähettäjä ja sitä tuotti Pohjois-Savon ev.lut. Kansanlähetys. Ohjelmassa vieraili lähetystyöntekijä, joka puhui lähetystyön tukemisesta. Häntä kuunnellessa mielessäni rakentui kertomus, jonka nimesin nimelle Mummon lantti. Myöhemmin tein kertomuksesta uudistetun version ja silloin sen nimeksi tuli Lainan lantti.

Lainan_lantti_netti

Tässä laitan Lainan jatkamaan matkaansa, toivottavasti hän pääsee jonain päivänä perille.