Taas mennään

Taas mennään. Blogini hiljaiselo kääntyi päälaelleen – elämä on tällaista. Silläaikaa kun en käynyt blogia pitämässä hakkerit alkoivat askartelemaan sivuston kimpussa. Lopputulemana oli toimimattomat sivut. Niiden toimitakuntoon palauttamiseen tarvitsi monenlaista apua – kiitos jokaiselle auttajalle! Nyt sivusto on kunnossa ja bloggaaminen voi jatkua.

Se että joku hyökkää sivustoa vastaan ja rikkoo sen, tuntuu kuin olisi joutunut rikoksen kohteeksi. Ajassamme monilla on materiaalista omaisuutta, mutta kyllä meillä on myös sähköisessä muodossakin olevaa omaisuutta. Toisen sähköistäkään omaisuutta ei saa rikkoa ja näin aiheuttaa vahinkoa toiselle.

No tämä tästä aiheesta, mutta samalla siitä eteenpäin. Elämä on samankaltainen. Toisinaan eteemme vyöryy asioita joiden kanssa joudume paljon viettämään aikaa. Jos väsymme ja jätämme toimemme, niin monesti joku ottaa tilanteen hallintaan hyödyntäen meidän vetäytymistä. Tämän tähden on hyvä miettiä tarkkaan päämäränsä ja toimensa. Olla sopivansuurilla panoksilla mukana alusta loppuun saakka.

Uusi avioliittolaki astuu voimaan 1.3.2017. Teemaan liittyen kävin kolmiosaisen keskustelun Raamattuavain Extrassa Kansanlähetysopiston Niilo Räsäsen kanssa. Niilo on yhdessä vaimonsa Päivin kanssa kirjoittanut kirjan Mistä on kysymys? Avioliitto. Kyseinen kirja on rakentava puheenvuoro Raamattuun pohjautuvan näkemyksen avaamiseksi. Kutsun sinut keskustelun pariin vahvistamaan, tai löytämään ymmärrystä siitä miten Raamatussa Jumala avioliiton esille tuo.

Kuuntele keskustelusarja avaimia.net kanavalta tästä linkistä.

Bloggaamisesta ja sen hiljaisuudesta

Viimeaikoina veijoolli.net sivuilla bloggaaminen on jäänyt. Pahoittelen tätä – paljon blogattavaa olisi ollut, mutta en ole tänne kuitenkaan blogannut.

Nyt muistutan että nykyään bloggailen myös Kansanlähetyksen suuressamukana.fi sivustolla. Näitä bloggauksia olen tehnyt säänöllisesti noin kerran kuukaudessa.

Bloggaukseni suuressamukana.fi sivulla.

Kirjoitan myös ystäväkirjettä, jonka tilaajaksi voit tulla tästä linkistä.

Siitä, mitä ei voi jakaa

Kuuntele bloggaus:

Tänä sosiaalisen median aikana jaetaan kaikkea, kuvia, tunteita, videoita, tekemisiä. Minulla on kuvia, videoita, tunteita ja tekemisiä mitä en voi jakaa. Olen saanut kokea paljon sellaista, jota ei voi jakaa. Nyt haluan kuitenkin blogata siitä mitä ei voi jakaa.

Viimevuonna tein yhden jutun Raamattuavain Extraan, toki olen tehnyt muutaman muunkin jutun, mutta tähän yhteen on tallentunut eräs lähtöasetelma. Jutun nimi on Maahanmuuttajat kohdattavana. Voit kuunnella jutun Kansanlähetyksen avaimia.net kanavalta tästä: Maahanmuuttajat kohdattavana.

Jutussa kerron kuinka ensimmäisen kerran kohtasin viime syksynä muutaman turvapaikanhakijan ja halusin jatkaa tutustumista heihin. Avuksi tähän kutsuin nämä kaksi miestä keilaamaan kanssani. Keilaaminen oli riemullinen yhteinen kokemus. He eivät olleet ennen keilanneet – heidän kotimaassa kun ei ole keilahalleja.

Tämän jälkeen olen saanut tutustua useisiin, toisiin paremmin ja toisiin hieman vähemmän. Eräs johon sain tutustua paremmin, on palannut kotimaahansa.

Olemme käyneet yhdessä monissa paikoissa, näitä paikkoja ovat olleet keilahallin lisäksi nähtävyydet, luontokohteet ja nuotiopaikat. Kirkot ja niissä järjestetyt tilaisuudet ovat olleet myös merkittävässä roolissa. Moni on vieraillut kotonani. Olemme pelanneet pelejä, kokanneet, istuneet teepöydässä ja keskustellen kaikesta mahdollisesta, myös Jeesuksesta. Olen vieraillut heidän luona, armeijan kasarmia muistuttavassa vastaanottokeskuksessa. Saanut nauttia teetä tässä heidän “kodissaan”. Kokenut, kuinka joku heistä lähtee saattamaan minut autolle ja jää odottamaan että olen kaartanut jälleen tieheni.

Sosiaalinen media puhkuu kaikenlaista turvapaikanhakijoista. Harva tarttuu itse härkää sarvista. Itse olen saanut kiinni ja voin sanoa että olen saanut kohdata ihmisiä – ihmisiä, jotka jättävät minuun jäljen. Tämä jälki pitää sisällään laajan kirjon elämästä – surusta iloon ja ilosta suruun. Olemme itkeneet ja nauraneet yhdessä – kokeneet elämää siinä muodossa kun se nyt maassamme ja olosuhteissamme näyttäytyy. Elämä on parhaimmillaan kun sen saa jakaa jonkun kanssa.

Bloggaan siitä mitä ei voi jakaa. En voi jakaa näitä asioita, ne tallentuvat sisääni. Ainoa keino yrittää jakaa on kutsua toisia mukaan siihen missä kaikki syntyy. Vain aidossa kohtaamisessa tapahtuu.

Sosiaalinen media kohisee ja puhisee – koettaa pitää meidät jossain todellisuuden yläpuolella. Onnellinen se, joka ei tyydy tähän. Onnellinen se joka tarttuu härkää sarvista ja huomaa löytäneensä ihmisen.

 

 

 

Tulkaa, palatkaamme Herran luo!

Kuuntele bloggaus:

Opetan Raamattubuffet ohjelmassa Pääsiäissunnuntaina. Teksti, johon opetus tuli valmistaa alkaa sanoilla: “Tulkaa, palatkaamme Herran luo!”.

Tekstistä ja nauhoitustilanteesta on tekstikatkelma jäänyt pyörimään mieleen kuin pätkä jostakin hittikappaleesta. “Tulkaa, palatkaamme Herran luo!” – “Tulkaa, palatkaamme Herran luo!”.

Aamulla heräillessäni katselin kuvaa jonka teksti ajatuksiin luo. Siinä toinen toiselle vääryytensä tunnustaen kehoittaa ja kannustaa muitakin lähtemään liikkeelle. Tekstin luoma kuva on täynnä parannusta ja Herran, Jumalan, luo kääntymistä. Kaikkea sävyttää nouseva aurinko. Hetki johon sanat kaikuvat on aamunkoitto. Aamunkoitosta ihmisvirtoineen nousee valtava päivä. Päivä jossa yhä useampi ja useampi tekee parannusta ja kääntyy Jumalan puoleen. Tuo päivä on niin ihana, että sen tahtoisin nähdä.

“Tulkaa, palatkaamme Herran luo! Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa, hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat. Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät, kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös, ja niin me saamme elää ja palvella häntä. Ottakaamme opiksemme, pyrkikäämme tuntemaan Herra! Hän tulee, se on varmaa kuin aamun koitto. Hän tulee kuin sade, kuin kevätsade, joka kastelee maan.” Hoos. 6:1-3

*) Raamattubuffet Radio Dein taajuksilla sunnuntaisin kello 12 (ei kesä-heinä- ja elokuussa). Ohjelma on kuultavissa myös avaimia.net kanavalla.

Kumpi on suurempi

Kuuntele bloggaus:

On olemassa monenlaista kikkailua. Sosiaalisessa mediassa jokin aika sitten törmäsi KUHA kikkailuihin. Kuha laittaa sanat soipivaan järjestykseen. Sopivasti sanaa käyttäen saa siis kuha-kalan tekemään yhtä ja toista, vaikka muusta olisi kysymys.

Aikoinaan kuulin puujalkavitsin: “Kumpi on parempaa kuin kaurapuuro”. Vitsi on siinä, ettei ole kyse kysymyksestä, vaan väitteestä. Tässä hengessä otsikoin bloggauksen: “Kumpi on suurempi”.

Kumpi tai kuha, se siitä. Ihmisessä on kaksi puolta, toinen on sisällä ja toinen ulkona. Olkoon rajapintana vaikka iho, tai ihoamme peittävät vaatteet. Kumpi on suurempi – nyt lisään kysymysmerkin perään. Kumpi on suurempi – ulkoinen vai sisäinen ristiriita?

Aamukuudelta lumitöiden parissa heräsi tarve blogata. Outoa, että juuri ulkoinen toiminta herättää monesti tämän halun. Mikä suhde ulkoisella ja sisäisellä oikein on? Viimeksi bloggaamisen käynnisti viidenkilometrin soutu kuntosalilla.

Kun saamme liikuntaa, toimintaa ja muutenkin kuluttaa  keräämämme ravintoa kuin myös henkistä pääomaamme, voimme paremmin ja tästä kulutuksesta syntyy ajatuksia, ideoita – jotain uutta.

Nyt en halua kuitenkaan puhua liikunnasta. Haluan nostaa esiin ristiriidat. Sisäiset ristiriidat. Ja miksi?

Siksi että koen tarvetta asetella bloggaamalla asioita järjestykseen. Väitän nimittäin, että jos sisäiset ristiriidat on hoidossa, ulkoisten ristiriitojen kanssa pärjää paremmin. Toisaalta ulkoiset ristiriidat aiheuttavat sisäisiä ristiriitoja, mutta jos niiden kanssa osaa pärjätä, osaa myös ulkoistenkin.

Selittelemättä asian ytimeen. Raamatun kautta meille puhuu elävä Jumala. Hänen sanansa ja tahtonsa on talletettu Raamattuun. Jos elämämme on tavalla tai toisella ristiriidassa tämän sanan kanssa, joudumme kestämättömään taisteluun. Olemme ristiriidassa Jumalan kanssa.

Vain vastaamalla ristiriitaan Jumalan sanan, Raamatun, suhteen – voimme saavuttaa rauhan,  rauhan joka kestää ulkoisia paineita. Ojentautuessamme Raamatun sanan mukaan, meillä tulee olemaan puolustaja, joka on itse Jumala – Jumala jonka edessä olemme myös ollessamme ristiriidassa Hänen sanojensa kanssa.

Ps. Kuuntele aiheeseen liittyvä Raamattuavainopetus – Järki ja viisaus

Keskeneräinen

Kuuntele bloggaus:

Monet bloggaukset ovat alkaneet muhimaan mielessäni kuntosalin soutulaitteella aamu seitsemän maissa. Tänään siinä neljän kilometrin kohdalla mietin keskeneräisyyttä. Totesin, että joudun niin monesti toimimaan keskeneräisenä.

Vierailin edellisenä päivänä sairaalassa ystäväni luona. Hän ei puhu vielä suomea. Englantikaan ei ole paras mahdollinen, kuten ei minullakaan. Jossakin vaiheessa vierailua olimme siinä pisteessä, että jouduin toteamaan hänelle: en ymmärrä. Lisäsin sitten siihen, ettei hänkään ymmärrä ja täydensin juttua hänen kokemuksellaan, ettei sairaalassakaan ymmärretä. Päättelin hänelle: “Hienoa, kiva paikka!”. Nauroimme ja otimme muutamat selfiet ennen kuin jatkoin matkaa.

Valmistelen Raamattuavain opetussarjaa nimeltä Herkkyys Pyhän Hengen äänelle. Opetusviikko tulee ulos 1. Helmikuuta alkavana viikkona Radio Dein taajuuksilla arkiaamuisin kello 7:15 ja koko päivän avaimia.net kanavalla internetissä.

Opetusarjan teema korostaa keskeneräisyyttä. Emme voi koskaan olla todellisessa elämässä valmiita jokaiseen hetkeen. Joudumme käymään liikkeelle keskeneräisenä. Tietysti voimme jäädä odottamaan valmistumista, mutta en usko sitä koskaan tapahtuvan – todellisuus menee kuitenkin omaa rataansa. Meidän on mentävä keskeneräisenä.

Aikoinaan Exit yhtye julkaisi levyn nimeltään Keskeneräinen. Levy oli likipitäen ensikosketus kyseiseen yhtyeeseen. Tuosta lähtien olen nähnyt keskeneräisyyden asiana, jonka kanssa elämme. Ehkä sitä ennenkin olen sen huomannut, mutta levyn myötä asia heräsi ikäänkuin henkiin tajunnassani.

Raamatusta olen ymmärtänyt, että olemme täällä eläessämme keskeneräisiä, mutta kerran Taivaassa asia on toisin. Keskeneräisyyden ymmärtäminen on siis todellisuuden näkemistä. Todellisuudessa on hyvä kulkea, ei ole tarvetta jäädä odottamaan sellaista, jota ei ole tulossa. Keskeneräisenä tarvitsemme apua, tarvitsemme sitä toisiltamme, mutta myös Jumalalta. Tämä on hyvä tila.

7 miestä ja heidän suuruutensa salaisuus

Olen hidas lukemaan, mutta luen mielelläni kirjoja. Minulla on lukemattomia lukemattomia kirjoja hyllyssä. Ostan monenlaisia kirjoja, erityisesti tykkään lukea pokkarimallisia teoksia, joita voi riepotella matkoillaan kätevästi mukana – kaivaa takataskustaan ja viivähtää hetkeksi kirjan maailmaan.

Nyt eteeni sattui kovakantinen ja massiiviseksi toteutettu pieni (mutta kuitenkin suuri) teos – Eric Metaxas, 7 miestä ja heidän suuruutensa salaisuus.

7-miesta_netti

Kyseisen krjailijan edellisen suomennetun kirjan Bonhoeffer – pastori, marttyyri, näkijä, vakooja – lukeneena ei voinut muuta kuin tarttua teokseen ja alkaa ahmia sisältöä. Alku olikin yllättäen hieman nihkeää, kirjoitustyyliin tottuminen ja itselleen hyvin vieraan henkilön elämänhistorian pikainen läpikäynti ei oikein napannut. Seuraavat kuusi miestä korjasivat tilanteen ja lukukokemus nousi odotettuun tasoon ja myönnettäköön, että ensimmäisenkin elämä lopustapäin alkoi avautua kiinnostaen palamaan siihen.

Nykyään kaikki muuttuu someksi, niinpä seuraavien kuvien kautta palautan mieleen lukukokemuksen aiheuttamia reaktioita.

twiitti3

#iltapala, Eric Metaxas, 7 miestä ja heidän suuruutensa salaisuus #kirja – ehdoton rehellisyys, puhtaus…

Twiitti2

#iltapala, Eric Liddell’in elämä haastaa #kirja 7 miestä ja heidän suuruutensa salaisuus, Eric Metaxas

Twiitti-1

#kirja 7 miestä ja heidän suuruutensa salaisuus, Eric Metaxas – hienoa että tämä on suomennettu, #suosittelen

Harvoin saamme ääntämme ja sanomaamme kuulumaan otsikkoa suuremmin. Kirja on nopea läpileikkaus seitsemän miehen elämämään ja siten jättää paljon kertomatta. Tämä sopii aikaamme – kuka haluaisi lukea seitsemän Bonhoeffer kirjaa tututustuakseen näiden miesten elämään? On hyvä saada tiivistetyt elämänkerrat ja sitten halutessaan jatkaa näiden miesten laajempiin elämänkertateoksiin. Kirjan henkilöistä on myös tehty elokuvia, joiden kautta nykymaailmassa usein jatketaan tai jopa aloitetaan elämänkerrallisen tiedon kerääminen.

Poikkeuksellisesti bloggaan nyt ilman bloggauksen kuuntelumahdollisuutta. Poikkeuksellisesti myös käsittelen teoksen sisältöä. Kirja jätti pohtimaan kaiken hyvän annin jälkeen sitä, että nämä suuret miehet ovat kaikki nyt kuolleita. Heidän elämänsä elää kirjan sivuilla ja siinä miten he Jumalan kanssa matkaa tekivät. Mieleeni tulee se, että eläessään emme elä suurmiehiksi, suurmiehiksi tullaan kuoltuamme. Eläessä meidän on käytävä kohti Jumalaa, vietettävä aikaa Hänen ja Hänen sanansa, Raamatun, parissa niin lukien, rukoillen, kuin eläen sitä todeksi – vain näin saattaa käydä niin, että olemme mukana näiden seitsemän miehen joukossa – joukossa, jossa suuruuden salaisuus on jotain muuta kuin suuruuden saavuttaminen.

Kuusi vuotta YT-potkuista

Kuuntele bloggaus:


Savon Sanomat uutisoi Iisalmelaisen Normetin valtavista YT-neuvotteluista. Tapaan kuntosalilla työkaverin edellisestä työpaikastani. Kuuden vuoden jälkeen en muista heti hänen sukunimeään. Esikoisen syntymäpäivä on käsillä. Palaan ajatuksissani kuuden vuoden taaksiin syntymäpäiväjuhliin.

Minulla oli ja on edelleen rakas vaimo ja viisi lasta. Esikoisellamme oli  tuolloin syntymäpäivät – hän täytti 19 vuotta. Olimme kaikki koolla. olimme asettautumassa pöytään kun puhelimeni soi. Soitto tuli töistä, menin syrjään puhumaan. Työpaikkani YT-neuvottelut olivat päättyneet joitakin päiviä sitten. Olin lomautettuna olin jo huokaissut helpotuksesta koska soittoa ei ollut kuulunut. Nyt se kuitenkin tuli. Hieman vajaat 20 vuotta tuossa yrityksessä päättyisi kuuden kuukauden irtisanomiseen.

Seuraava työtehtäväni oli käydä allekirjoittamassa irtisanomispaperi ja palata seitsemän päivän kuluttua takaisin töihin irtisanomisajaksi.

Muistan raskaan hetken, kun istuimme pöydän ääressä. Minä, luottamusmies ja kaksi työnantajan edustajaa. Nimi paperiin, paperiin joka päättää pitkän työsuhteen vastoin tahtoani. Jotenkin kuitenkin jo tuossa hetkessä käsitin ja koin ettei minulla ole mitään hätää. Minulla on ehjä perhe joka kestää ja pystyy kannattamaan tälläisessä romahduksessa. Usko elävään Jumalaan kannattaa, ja juuri usko oli ohjannut elämää rakentumaan niin että tämä kolahdus pystyttiin ottamaan vastaan.

Kun ajoin takaisin kotiin, autoradiossa Radio Dein taajuudella Juha Tapio lauloi “kelpaat kelle vaan” sanat. Muistan vielä kohdan matkalla kun koin noihin sanoihin Jumalan tarttuvan ja rohkaisevan minua. Ajan edelleenkin usein tuosta samasta kohdasta.

YT-irtisanomiset päättyvät usein työvelvoitteen loppumiseen. Minun kohdalla piti tehdä kaksi kuukautta töitä ja sitten olin vapaa työvelvoitteesta. Työvelvoitteen keskellä sain pitää muutamia vapaapäiviä joiden tarkoitus oli auttaa uudelleen työllistymisessä. Aluksi työvelvoite tuntui kohtuuttomalta, mutta kun viimeiset turhaksi jääneet muistiinpanoni työnsin yrityksen silppuriin, ymmärsin että sain ikäänkuin aikaa siivota itseni pois entisestä. Lopulta olin kiitollinen tästä irtaantumisajasta.

Näihin ajatuksiin nyt sinkouduin. Heräsin aamulla aikaisin tätä miettimään ja kirjoittamaan. Jumala on johdattanut eteenpäin. Elämä ei YT-potkuihin romahtanut, vaikka kipuja joutuikin kokemaan. En ollut yhtään päivää työttömänä, uusi työsopimus tuli uudesta paikassa vastaan jo irtisanomisajan puolivälissä. Nyt kun tapaan vanhoja työkavereita, saan kertoa kiitollisuudesta jota koen saamiini YT-potkuihin. Jumala voi kääntää tappiotkin voitoksi. Luotan Jumalaan.

Evankelista

Kuuntele bloggaus:

Minut valtasi halu kaivaa esiin eräs todistus. Olen suorittanut “Kolmannen vuosituhannen evankelista” koulutuksen.

Kolmannenvuosituhannenevankelista

Kaivoin todistuksen esiin ja sitä tutkiessa muistin koulutuksen viimeisinä päivinä annetun tehtävän. Tehtävä oli kirjoittaa kirje, jonka kirjoittaisi vuosien päähän itselleni. Mielessäni ajattelin että kirjeen aika oli viisivuotta ja siten sitä innolla kävin etsimään. Kirje kuitenkin alkoi: “Täytän ensiviikolla 47 vuotta.” – tämä päivitti tehtäväkuvauksen oikeaan aikaan, mutta parempi myöhään kuin ei millonkaan. Katsoin nyt lähemmäs viiden vuoden jälkeen, olinko nähnyt näihin päiviin oikein.

Hassua, olisin todellakin voinut nyt kirjoittaa kirjeen samoilla sanoilla. Koska kirje on yksityiskirje, en voi kuitenkaan siitä tässä enempää kertoa.

Kirjeen luettuani huomasin toisenkin kirjoitustehtävän, tehtävässä piti kirjoittaa kutsumuksesta. Hetken ihmettelin tekstiä ja sen jälkeen kirjoittamaani Raamatunkohtaa. En tiedä miten järkevää on jakaa blogissa näin intiimiä kirjoitusta, mutta minut on vallannut halu kertoa jotain siitä mitä tuolloin olin kutsumuksen alle kirjoittanut.

WP_20150902_18_06_56_Pro

Olin kirjoittanut näin: “Koen, että Jumala kutsuu minua vaikuttamaan ilmapiiriin, tuomaan yläilmoihin karkaavat ajatukset ihmisen tasolle. Ratkomaan ristiriitoja ja löytämään kauneutta ja hyvyyttä kaiken keskelle.” (Kirjoitettu 11.12.2010)

Tälläisiä sitä pieni ihminen on kokenut evankelistakoulutuksen toiseksi viimeisenä päivänä. Miten sitten tämä on kestänyt aikaa? Itse olen jäävi arvioimaan, joten en pohdi sitä. Luen uudelleen ja uudelleen kirjoittamaani ja kysyn itseltäni löydänkö tämän saman kutsun edelleen?

Ja se Raamatunkohta, se oli Matteuksen evankeliumin viidennen luvun yhdeksäs jae:

“Autuaita rauhantekijät: He saavat Jumalan lapsen nimen”

Avoimin ovin

Kuuntele bloggaus:

Sain osallistua Kuopiossa kaupunkitapahtuman yhteydessä järjestettyyn avoimien ovien tilaisuuteen. Paikallisen Kansanlähetyksen kohtaamispaikka, eli toimipiste oli avoinna kaikille tulijoille kuten moni muukin paikka tuona päivänä kaupungissa. Tarjolla oli keittolounas ja juttuseuraa. Toiminnan esittelyä, musiikkia ja leppoisaa kohtaamista kodinomaisessa tilassa.

WP_20150829_20_52_17_Pro_netti

Tulin tiimiin mukaan säestäjäksi, mutta koska laulaja oli viimehetkellä menettänyt lähes kokonaan äänensä, jouduin ja sain hoitaa myös laulupuolen. Lauluja kaivoin Viisikielisestä. Yksi tie, Anna sade, Ristin luona ja Tie valmis on saivat ainutlaatuisia tulkintoja käsittelyssäni. Monia muitakin kaivoin loistavasta laulukirjasta esiin. Lopuksi olisin voinut laulaa laulun Olen kuullut on tuolla nuottejakin, mutta sitä ei löytynyt kirjasta.

Ihmisiä kutsuttiin avoimella ovella, mainonnalla ja kutsumalla kadulta sisään. Muutama tuli mainonnan ja tiedotuksen kautta, mutta suurin osa tuli kun kävimme kadulle kutsumaan keitolle. Kun tupa tyhjeni, minäkin laitoin kitaran syrjään ja poikkesin kadulle kutsumaan. Kutsu otettiin mielellään vastaan ja kohta viisi ihmistä täytti taas puoleksi tunniksi tuvan ja palasin paikalleni luomaan tunnelmaa ja kertomaan Jeesuksesta laulujen sanojen kautta muiden keskustellessa ja nauttiessa pöydän antimista vierailijoiden kanssa.

Kun tilanne oli ohi, hiljennyimme kiitosrukoukseen. Oli paljon kiitettävää – monta kohtaamista ihmisten kanssa, ihmisten, joita ei koskaan ennen ollut tavannut. Sai myös kiittää siitä mitä oli oppinut ja saanut. Oli rohkaisevaa nähdä, miten kaikki toimi – kolmetuntia kului ihmisten parissa milloin jutellen, milloin heitä sisään kutsuen. Tilanne oli jatkuva tilanne – kun ei ollut ketään vierailijaa paikalla, niin silloin kutsuttiin heitä kadulla sisään. Kun oli, vietettiin heidän kanssa aikaa. Mitä tästä voikaan oppia väen vähyyden harmittelun sijaan?

Uskon että Herra siunasi kaiken, jotakin lähti jokaisen vierailijan matkaan. Iloitsin kun sain kaikessa pienuudessa soittaa ja laulaa Jeesuksesta kaiken keskelle. En ole laulaja, mutta sanat jotka lauloin – uskon että niiden oli ilo tulla ja kohdata vierailijat vaikken niitä aivan nuotteihin saanutkaan:

“On yksi tie vain elämään…

…Vierelläs Hän sua kuljettaa

voidakseen sinut pelastaa.
Ei mitään oo sen parempaa
kuin olla hänen lapsenaan.
Vain rakkaudessa Kristuksen
elämä on iäinen.
Saat rauhan Hänen haavoissaan,
siis turvaa vain Vapahtajaan.”

– Yksi tie, 112 Viisikielinen