Musiikki | Viimeinen syksy

Vuosituhannen vaihteen tienoilla minut yllätti tapahtumaketju, jonka myötä pöytälaatikkoon kertyi monenmoista sellaista, jota siellä ei vielä ollut. Yksi piirre tässä oli, että alkoi syntyä lauluja. Aluksi ajattelin, että niillä on varmasti käyttöä, mutta nyt pitkän ajan jälkeen sitä miettii että erehtyikö sitä.

Vierailin taidekahvila tilaisuudessa useana vuonna. Nuo Kuopiossa järjestetyt kristilliset taidekahvila tilaisuudet eivät olleet mitään talentti-iltoja, vaan kahvilatilaisuuksia joissa jokainen pystyi astumaan eteen ja raottamaan pöytälaatikkoaan. Oli ilo kun sai vilauttaa jotakin siitä mitä on vasta syntynyt ja haki lopullista muotoa – löytyi käyttöä kotikutoiselle taiteelle tämän valmiin ja tuunatun maailman keskellä.

Katsoin elokuvan, jossa klubi ympäristössä artisti esitti kitarallaan luonnostelemaansa kappaletta. Moni kuunteli ja koki vain kitaran ja laulajan. Yksi keskittyi musiikkiin ja hänen kokemusmaailmassaan esitykseen tulivat mukaan jouset, piano, rummut ja taisi ehkä tulla puhaltimia ja toinen kitarakin. Pidin kohtauksesta, sillä itsekin koen usein samaa ja tämän tähden nautin paljon kuulla lauluja, joita ei vielä ole oikeastaan olemassakaan.

Jaan tässä eilen pikaisesti ja erittäin vajavaisesti pädillä purkittaman Viimeinen syksy kappaleen. Tein sen 2001. Sen syntyhistoria on oma tarinansa. Tein sen samannimisen tarinan tunnussäveleksi – eli kappaleen sisältöön yksi vihje löytyy kirjasta, joka on auttamattomasti talletettu pöytälaatikkooni.

Nyt pöytälaatikko sulkeutuu tältä erää ja sen siällöstä vain allaoleva video antaa vihjettä. Olisi ilo, jos löytyisi paikkoja jossa pöytälaatikkoa voi tuulettaa, taidekahviloita, joissa pieni ihminen saa hengentuotteellaan kohdata pieniä ihmisiä – olkoon nyt tämä videoon talletettu hetki virtuaalisesti sellainen.

Todistus | Veijo Olli 2004

Olen viimeaikoina löytänyt kaikenlaista kovalevyiltäni. Tällä kertaa vastaan tuli 2004 pitämäni todistuspuheenvuoro. En muista enää, kuinka paljon väkeä oli Kuopiohallissa todistustani kuulemassa, mutta muistan yhden saamani palautteen todistuksesta – palautteen antaja oli pitänyt sanoista, johon päätin todistuksen.

Jaan todistupuheenvuoron nyt tässä, ehkä se voi vielä jatkaa todistustaan ja onhan siinä sellaiset loppusanat, että jo senkin takia kannattaa jakaa, jos vaikka vielä joskus todistaisi.

Minulla oli todistukseni tueksi kuvasarja. Alla kuvat järjestyksessään.

Dia2 Dia3Dia4Dia5

Tarina | Yksinkertainen vedenjakaja

Varmaan kymmenen vuotta sitten olin menossa pitämään Raamattuopetusta vääristä profeetoista. Opetusta valmistellessa mielessäni rakentui kertomus Yksinkertaisesta vedenjakajasta. Sepitin tarinan ja esitin sen osana opetustani.

kuva1

Tarina on tuon jälkeen monissa eri muodoissa ollut minulla matkoillani mukana, kuitenkin se on lopulta jäänyt pöytälaatikkoon pölyyntymään. Nyt päästän Vedenjakajan jälleen liikkeelle – hyvää matkaa!

Dramatisointi | Alussa Sana, Jumala

Olin kokoustilanteessa, jossa illan puhuja luki Johanneksen evenkeliumin ensimmäisen luvun alkujakeet. Kuuntelin keskittyneesti ja koin voimakkaasti luetun jakson. Aamulla ajattelin, että paisutan pöytälaatikkoa ja luin kohdan nauhalle ja lisäilin taustalle muutamia ääniä.

Tässä Johanneksen evankeliumin alku – alku, jossa on tiivistettynä todella paljon.